Kaikki hevoseläimet piti rekisteröidä viime vuoden puolella EU:n määräyksestä Hippoksen rekisteriin. Enpä tietenkään jättänyt sitä viime tippaan...
Tai kyllähän mä tilasin tunnistajan jo joulukuun alussa, mutta hän oli kiireinen ja yksi tulo peruuntuikin lapsen sairastelun vuoksi. No tänään hän sitten tuli. Myslihän meni rekisteriin aasiyhdistyksen kautta, mutta sillekkin laitettiin siru tänään.
Mua harmitti jo etukäteen kun tiesin ettei Fapsu pääse rekisteriin vuonohevosena sen vuoksi että maahantuoja tai ensimmäinen omistaja suomessa ei ole viitsinyt sitä ajallaan rekisteröidä. Ajattelin että tilastoksi menee. No oli sitten vielä siitäkin surkeampi vaihtoehto, e-rekisteri. Sinne ei tule edes nimeä hevoselle. Vain tunnistenumero ja mikrosiru. Ja sinne ö-mappiin mun hieno vuonohevoseni sitten päätyi, vaikka suvut ja kaikki on tiedossa, ja vielä rahaakin tästä ilosta saa pulittaa ihan kivasti.
No sinänsä asialla ei ole merkitystä, koska Fapsua en aio ikinä myydä, viedä näyttelyyn, saati kilpailla, mutta kyllähän se ottaa pattiin (kiltisti sanottuna).

Fapsu kilttinä miehenä seisoi sirutuksessa ja tunnistaja sanoi, "oho tuleepas paljon verta". Ja tosiaan lattialle alkoi tippua verta siihen malliin että olisi saatu verinäytteitä vähän enemmänkin.
Myslille etsin rain scaldin runtelemasta niskasta ruvettoman kohdan ja siru saatiin sinne. Mysli hiukan hätkähti paksua piikkiä, mutta hyvin meni eikä siltä tullut verta yhtään.


Fapsu uuden vuoden aattona (kuvakulma lihottaa , oikeasti se on laihtunut vyötärönympärysmittausten mukaan ainakin 50 kg kesästä)

Mysli samana päivänä

Kyllä aasi on sitten viisas! Se osaa lukea jopa omistajansa ajatuksia! Olen jo pitkään halunnut opettaa aasille tempun missä se noukkisi tavaroita ämpäriin ja siitä sitten edetä siihen että se laittaa koripallon koriin. Mysli laittaa nykyisin aina tavarat jotka unohdan karsinan reunan päälle, sinne vesikuppiinsa. Harjoja siellä on aika usein ja sitten näitä mamman haskoja ja tumppuja.


Mun loppiainen meni muuten tallin siivouksessa. Kaikki piti olla aika vimpan päälle kun yleltä tultiin eilen kuvaamaan Särkän eläinten talvenviettoa. No eihän esim. alpakan syljen tahraamia seiniä talvella voi pestä, joten kuvista tuskin kukaan huomaa että mulla meni kuitenkin hela dagen tallin ja kanalan suursiivouksessa.
En tiedä koska tulee ulos enkä sitä ohjelma-aikaa suuremmin mainosta, niin ihmeellistä tekstiä suustani välillä tuli haastattelua jännittäessä. Jälkeenpäin sitä keksisi paljonkin fiksua sanottavaa, mutta kun kamera on 50 cm päässä naamasta ja kysymyksiä satelee, niin sitä ei oikein kaikki ajatukset aina pysy koossa. Myös Säijässä käytiin kuvaamassa ponien ja muitten talvielämää.
Sen verran voin paljastaa että paikallisuutisissa sitä kai näytetään, ei ne kyllä ihan varmoja vielä ollut. Täyteohjelmaa, joka tulee ulos silloin kun ei muuta ajankohtaista ole. Ja radioonkin saattaa tulla ja kai nettiinkin sitten.
Ennen musta oli kivaa nähdä oma pärstä lehdessä tai tv:ssä eläinten kanssa, mutta nykyisin voisin mielummin jättää jo väliin nämä hommat.