Minä aloitin työt. Tuntuu että ei ole sitten aikaa enää mihinkään. Eläinten kanssa menee kaikki muu aika ja sitten on väsy. Ja heti tulin kipeäksi. Olen tosi harvoin kipeänä enkä yleensä sairastu yleisistä flunssa-aalloista, mutta nyt sain heti flunssan kun menin ihmisten ilmoille. Mutta onneksi tuli heti tämä pääsiäinen ja saapi taas olla kotosalla päivät!

Aamusella nautiskeltiin Snikun kanssa keväisestä ilmasta. Yritin ottaa meistä yhteiskuvaa...


Sniku paistattelee!


Ja kohti uusia seikkailuja!

Yöllä oli pakkasta melkein -20. Voi muuttolintuparkoja. Mutta nämä pakkas+aurinkokelit ovat herättäneet alpakoitten villat eloon. Ne on ollut siis niin surkeassa kunnossa koko talven kun on vaan satanut ja satanut. Olenkin ajatellut että minkähänlaista villaa niistä oikein nyt tulee.
Mutta nyt ne ovat taas niin pörröisiä, valkoinen on taas valkoinen ja Yaccon vauvavillastakin on lähtenyt irtoroskat itsestään. Pian pitäiskin alkaa kerintähommat. Kuulostaa helpommalta mitä on... Ainoa helppo kerittävä meillä on Juuli. Pojat potkii ja vemppuu. Tai Yaccollahan on vasta ensimmäinen kerintä tulossa, mutta epäilen että samalla kaavalla mennään senkin kanssa.

Isä ja pojaat


Yacco

Yacco paralla oli pikaitsenäistymisen paikka kun pikkusisko syntyi. Yacco oli semmoinen mammanpoika, se oli jopa mukana synnytyksessä äipän seurana. Juuli piti Yacon puolia laumassa "pahaa" isoveikka Santtua vastaan. Nyt pojat ovat keskenään ja Yacco turvautuu sitten isänsä puoleen. Syltty jaksaa leikkiä pikkupainia Yacon kanssa, kun taas Santtu painisi vaan tosipainia, mihin Yacco on liian pieni vastustaja. Parin päivän alkuhämmennyksen jälkeen pojat tulevat hyvin juttuun keskenään. Mutta mitäpä sitten kun Syltty ja Juuli taas yhdistetään, mihin minä nuo pojat laitan?


Särkänniemen Yasmi
kakara näyttää nyt tältä

Se on todella kesy. Ja maistelee jo heinää ja mielellään ottaisi porkkanoitakin suuhunsa, ihmeellinen. Saa tosiaan varoa ettei se syö mamin ruokia, kaksiviikkoisena.


Minä tein itse mämmiä! Ensimmäistä kertaa.
Tuli aika hyvää, mutta liian lirua. Kun maistelin sitä vaniljakastikkeen kanssa oli se taivaallisen makuista. Mutta sitten menin ottamaan samalle lautaselle kaikistaikinäparasta Aallon leipomon mämmiä maistiaisiksi niin eihän se oma sitten niin hyvää ollutkaan, höh.
No mutta kyllä se silti hyvää on ja ensivuonna täytyy laittaa enemmän sokeria (ilmeisesti Aallon mämmin salaisuus) ja vähemmän vettä niin tulee kiinteämpää.

Hyvää Pääsiäistä kaikille!