Nyt se sitten alkaa, nimittäin Tallipihan touhut. Mimmi-aasi ja Ansa- ja Ulla-lampaat tulivat jo keskiviikkona paikalle. Eilen ja tänään olen ne käynyt iltahoitamassa, huomenna on sitten joulunavaus.
Ja mähän aloitin tonttujen väännön kesällä niinkuin piti? No en.
Eilinen ja tämä päivä on ollut aika hurjia, viime yön olin yötöissä yläkerrassa ja ensi yö näyttää taas ylitöiltä. Nukkua voi sitten ensi viikolla.
Ja huomenna silmät ristissä ensin hoidetaan omat elukat ja sitten tallipihan, ja sitten vielä pitäis pirteenä myydä tuotteita ja sisustaa ensin myyntipöytä näyttäväksi.
Vaikka olenkin perinyt vanhemmiltani paljon ominaisuuksia, niin en sitten yhtään kauppiaspuolta. Olen huono kauppias, sillä olen tyytyväinen silloinkin jos tavarat ei mene kaupaksi, joskus jopa tyytyväisempi niin. Ei tarvi tehdä lisää, jos edellisiäkin on jäljellä.
Mutta tallipihalla on ihanaa. Mitä kärvennystä onkaan joskus ollut kykkiä jossain myyjäisissä edes kaksi tuntia... Tallipihalla päivä menee kuin lennossa, miljöö on huippu, saa  (ja kuuluukin) olla pipo päässä ilman meikkiä ja ihmiset on kivoja. Useammin kuin kerran minulle on sanottu että kivat tonttuvaatteet sulla (jaa, nää on kyllä mun ihan tavalliset vaatteet...) Ja välillä viedään aasia ulos ja heitetään päiväheiniä.
On sielläkin kyllä ihmisiä joiden mielestä on kurjaa joutua myymään tuotteita kylmässä tallissa ja se hajuhan on siis aivan hirveä...

Mimmi, Myslin mummo, esittää seimen aasia Tallipihalla koko joulukuun

Alpakanvillalangat tuli virtainvillasta. Hävikki oli suuri ja hinta suolainen, mutta tyytyväinen olen ja osallistun toistekin. Ihanaa lankaa, murrettu ruskea sillä jollain on ollut valkoistakin villaa näemmä. Iso pussi niitä on joka tapauksessa vaikka villaa hävisikin paljon. Mukana oli kyllä järkeenkäypä selvitys. Pesussa oli villoista hävinnyt painoa rutkasti ja isoilla koneilla kehrätessä jää jämävilloja, jotka voi seuraavaan erään lisätä kyllä.