Tuntui että saatiin eri kissa takaisin. Jaffa oli ilmeisen kipeä ja kun ajattelemattomasti päästettiin se seuraavana aamuna ulos, lähti se taas johonkin piiloonsa sairastamaan. Tästä taas opin, koska kissoista ei ole hirveästi kokemusta ennen näitä kahta, että kipeätä kissaa ei saa koskaan päästää ulos, sillä kissa haluaa sairastaa ja kuolla piilossa. Onneksi se tuli illalla taas kotiin nukkumaan yöksi, naama alkoi olla jo turvoksissa.
Seuraavana aamuna sitten taas eläinlääkärille soittamaan (olihan edellinen antibiootti juuri lakannut vaikuttamasta...) Nyt päästiin ihanaan lääkäriin Hämeenkyröön Kirsti Syvärille.
Eläinlääkäri alkoikin tutkia ensimmäiseksi Jaffan korvia, joissa oli vaikkua ihan tukokseksi asti. Syytä vaikkuun mietittiin, terveen puolen korvasta löytyi ehkä mahdollinen kasvain joka saattaisi aiheuttaa vaikun jäämisen korvaan. Korvapunkkeja ei ollut. Kipeän puolen korvasta löytyi puremajälkiä aika syvältäkin, ja sieltä korvasta kaivettiin vaikun lisäksi vertakin.
Jaffan poski oli turvoksissa ja taas piikitettiin pitkävaikutteinen antibiootti kissaan. Ja lisäksi saatiin korvatippoja.
Jaffa heräili nukutuksesta kauan. Vielä illalla meillä oli vuorot kissan vahtimiseen kun se oli niin horroksessa ja yritti hyppiä pöydälle. Ja heti olisi halunnut ulos. Tuntuu hirveältä kieltää siltä mitään kun se on niin kipeä.

Niin reppana, taas rauhoitettuna.

Tänä aamuna se oli jo huomattavasti reippaampi, ja naamakin oli laskenut. Päästettiin ulos, ja se käyttäytyikin jo ihan normaalisti; jäi makoilemaan pihaan ja seuraili miedän touhuja eikä puikkinut heti piiloonsa. Mutta on se vieläkin jotenkin väsynyt, kuin olisi vanhentunut 10 vuotta kerralla.

Käytiin eilen illalla köpöilemässä Fapsun kanssa ja otin kameran mukaan.

Ihanat maisemat!

Ja tällä hevosellahan on myös aasinristi!
Ei muuten monella suomalaisella vuonolla olekaan, mitä olen kuvista yrittänyt katsella.
Se on norjalaisittain grep. Eli siis tuo ruskea läntti samassa kohtaa mistä aasilla lähtee risti.

Ja tämä oli hauska kuva! Ei toi hepo oikeasti pelkää mitään. Noi neljä vasikkaa meni pukkilaukkaa meidän rinnalla, ja vielä silleen että ne jäi aina vähän taaemmas, ja sitten lähtivät pukitellen ohittamaan meitä. Ja Fapsu vaan tyynenä käveli ja katseli niitteen touhuja.
Mutta jos tämä tapaus olisi sattunut joskus kun herralla on ylimääräistä virtaa, vaikkapa jonain pikku pakkaspäivänä, niin johan olis mamma saanut kyytiä.

Eilen kävin yllättäen viimetipassa hakemassa 10 kg mansikoita. Huomasin ettei niitä enää myyty kaupalla, ja kaikki marjatilat, mitä oli eläinlääkärireissun matkalla, olivat vetäneet mansikkaa-kyltin tilalle vadelmaa. Pinsiön taimitarhalta sai vielä mansikkaa ja se oli vieläpä hyvääkin. Laitoin toisen 5 kiloa pakkaseen rasioissa ja toisen pusseissa odottamaan mehutusta. Mustat viinimarjatkin on kypsiä, ja punaiset. Mustia on nyt mulla 10 litraa poimittuna ja punaisia muutama pakastepussi. Ja muutama pensas on vielä poimimatta.