Kaunein kohta hevosessa!

Täällä kotona pääsi kaviokkaat vihdoin laitumelle maistelemaan. Varovaisesti aloitellaan, pelkään niin paljon molempien kanssa kaviokuumetta. Ensin oltiin puoli tuntia ja siitä ollaan sitten pikkuhiljaa pidennetty, tänään olivat kaksi tuntia. Ja narun päässä syottelyä on harrastettu jo monta viikkoa.


(Ei toi hevonen oo lihava, sillä on vaan paksut luut...)


Mykli-kääpiö, suippokorva, huiskuhäntä

Ei mitään karauttelua ekana päivänä, Mysli teki pienen ravikierroksen mutta siinä kaikki. Tokana päivänäkään ei karauttelua, ennenkuin minä menin hakemaan niitä sisälle yksin. Otin Fapsun ekana kiinni, suitset päähän ja jätin sen odottamaan kun menin ottamaan Myslin riimuun, näinhän olen tehnyt aina. Mutta nyt Fapsu lähtikin suitset päässä, ohjat kaulalla laukkailemaan pitkin ja poikin. Ja pukitteli vimmatusti ja "nauroi" mulle päin naamaa kun yritin houkutella sitä luokseni. Myslikin oli vielä irti ja se ihmetteli uutta tilannetta,"ei anneta kiinni-leikkiä", ja oli silminnähden hämmästynyt, mutta seurasi kuitenkin hevosta hämmentyneenä.
Oli lauantai-ilta ja J oli juuri kavereidensa kanssa pihasaunassa ja "viinin maistelussa", kun hain häntä apuun vimmatun hevosen kiinniottoon. Tässä vaiheessa oli mennyt vasta ohjat poikki suitsista. J tuli saunatakki viuhuten auttamaan. Fapsu riekkui ja riekkui, suitset hajosivat päreiksi. Lopulta se antoi kiinni kun kuuli namipussin rapinan ja oli kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunutkaan.

Ja mihin se kissa on mennyt?

Iltahämärissä, sähkökaapin päälle sähkötolppaa pitkin tähystelemään tietysti.