Tänään oli viikon ainoa vapaapäivä töistä.
Käytiin päivällä maisemakahvilassa kahvilla, vettä tuli kuin saavista kaatamalla välillä matkalla. Mutta ei se haitannut, päinvastoin. Minä tykkään vesisateesta!
Jaffa-kissa oli koko päivän jossain piilossa. Yleensä se tulee aamukierroksensa jälkeen takaisin sisälle nukkumaan päikkäreitä. Nyt Jaffaa ei näkynyt edes illalla ruuan aikoihin. Ja se jos mikä on hälyyttävää. Vähän aikaa huudeltuamme Jaffan naama ilmestyi navetan ylisten kissanluukkuun, ja sieltä se kömpi toista etujalkaansa ontuen surkean näköisenä. Tassussa on keskellä anturaa haava. Haava oli ihan siisti ja pieni, mutta täyttä varmuutta en saanut olisiko siellä sisällä esim. lasia tai tikku kun vaikutti niin kovin kipeältä. Toivotaan että se on huomenna parempi eikä tarvi lähteä eläinlääkärille mitään lasinsirua tassusta poistamaan.
Äsken Jaffa konkkasi keittiöön syömään ja kannoin sen sitten sänkyyn jatkamaan uniaan.

Käytiin tuossa vieressä Kiikanvuoressa vähän kanttarellien löytämisen toiveessa metsässä pyörimässä, mutta ei löytynyt ainoatakaan. Yhden täydellisen tatin sentään löysin, ja kotona sienikirjasta varmistui että se oli koivunpunikkitatti. Kahden tähden sieni. paistoin sen sipulin kanssa ja sekaan vähän ruokakermaa, ja tämä mössö leivänpäälle...Nam.

Mikä mielenrauha on muuten minulla kun sain ensitalven heinät jo latoon. Varsinkin kun nuo säät on nyt mitä sattuu. Noi heinät kaadettiin tasan viikko sitten sunnuntaina ja pellolla olivat kaikki ne poutapäivät kuivumassa. Ja sadetta ei tullut pisaraakaan, vaikkakin keskiviikkona oli täälläpäin hyvin paikallisia sadekuuroja, muutaman kilometrin pääsää pellosta tuli vettä ihan hirveesti.
Torstaina paalattiin. Meidän kiltti naapurihan ne siis teki, mutta oltiin kyllä pellolla sitten paaleja kuormaamassa.
Pelto oli vanhempi pelto ja siellä kasvoi jo vähän muutakin kun pelkkää timoteitä. Juuri sopivaa heinää noille alkuperäispullukoille, aasille ja vuonikselle.
Mulla ei ole kuivuria ladossa, joten on tärkeää että heinät kuivuu hyvin pellolla. Heinät on nyt sikinsokin ladossa, jotta ne saavat vielä hetken kuivahtaa (vaikka kuivia ovatkin). Ensi viikolla täytyy sitten latoa ne tiiviiseen kasaan ja suolaa kerrosten väliin. Jätin vanhoja paaleja "homepuskuriksi", koska aina heinäkasan uloimmalla kerroksella on tapana vetää ilmasta kosteutta itseensä syksyn sateissa ja sitten menee koko ulkokerros aina hukkaan kun se homehtuu. Nyt koitan tilkitä kasaa noilla vanhoilla paaleilla ja vedän kyllä vielä pressunkin kasan päälle.
Kolmatta vuotta on elukat kotona ja kaksi edellistä kesää on olleet hyviä heinäkesiä ilmojen puolesta, ja ihanaa kun nytkin sain priimat heinät latoon!

Kuvan alhaalla vasemmalla näkyy ylivuotista yhden paalin kulma, joten pystyy erottamaan miten ihanan vihreetä tuo uusi heinä on. Ja miltä se tuoksuukaan...