Minä ja Mimmi tallipihalla lähdossä lenkille.

Ohhoh, viimeinen postaus on heinäkuulta, enkä ole edes tietoisesti pitänyt mitään taukoa. Olen ollut vaan niin väsynyt ja väsynyt, eli miltei uupunut kesän jäljiltä. Oon ollut jo kuukauden kotona, eikä tunnu vielä missään. Miten normi työläisillä riittää kuukauden kesäloma mihinkään työelämän vuosikierron nollaamiseen?  Päivän valitukset oli siinä.

Kotona kaikki elikot voivat hyvin. Yritän seuraavaan postaukseen laittaa kaikki elikot mitkä meille talveksi taas Särkästä muuttivat. Mimmi-aasi ja Unelma ja Ulla-lampaat ovat taas tallipihalla hommissa. Näyttelevät seimen eläimiä joulun ajan. Minä käyn ne siellä päivittäin hoitamassa iltaisin. Mimmi on siis Myslin mummo jos joku on jo unohtanut.

Ei kotona kuitenkaan aika pääse pitkäksi käymään, siitä pitää karvakorvat (joita laskeskelin olevan yhteensä tasan 47) huolen. Eräänä aamuna etsin edellispäivänä ostamiani uusia tallihanskoja. Muistelin että ne taisivat jäädä illalla aasin karsinan reunalle epähuomiossa. No ei niitä löytynyt ennenkuin illalla aloin vaihtaa vesiä tallissa. Aasi oli löytänyt hanskoille paremman säilytyspaikan omasta vesikupistaan.

Jos tuolla aiemmissa postauksissa äiyin kehumaan sussexia mahtavaksi roduksi, joudun toteamaan että pienillä muutoksilla rodusta voi saada vielä mahtavamman. Ne minun keväällä kuoriutuneet kaksi poikasta ovat siis aivan huippuja, ne ovat sussexin ja bankivan sekoituksia. Ne viettivät kesän särkässä ja vasta nyt syksyllä olen heihin tutustunut kotona paremmin. Niillä on sussexin kauniista ulkomuodosta paljon jäljellä, mutta ovat pienempiä. Menevät lumihangessakin kuin kotonaan (yleensä kanat eivät ulos lähde enää lumen tultua). Osaavat lentää (bankivalta perittyä) ja munivat hyvin vielä tähänkin aikaan vuodesta. Ne eivät pelkää pimeää, vaan niihin saattaa törmätä ulkona vielä kympin aikaan illallakin "kyllä ulkovalon loisteessa vielä pystyy etanoita etsimään" on niiden motto. Ne on kyllä aivan mahtavia ja uskon niiden olevan ominaisuuksilytaan aika lailla suomalaisten maatiaiten kaltaisia. Alan siis ymmärtää kanaharrastajia jotka vannovat suomalaisten maatiaisrotujen nimeen.

Täydellinen kana