Oli minun vapaitteni aikana tuotu eläintarhalle 3 siilinpoikasta. Amurista olivat löytyneet ja emo jäänyt auton alle. Keskikaupungillakin on siis siilejä, ja kyllä niitä on joskus Särkässäkin vilistänyt iltahämärissä.
No nämä poikaset olivat jo aika isoja, syövät jo kiinteätä ruokaa, onneksi. Ihan pienille siileille korkeasaaren ohjeiden mukaan juotetaan vuohenmaitoa. Olisi sitäkin ehkä joltain kutulta saatu, mutta nyt siilit syövät kuitenkin kissanruokaa.
Yksi poikasista oli kuitenkin jo tullessaankin heikko, eikä se tahtonut syödä oikein mitään. Ruokittiin sitä väkisinkin ruutalla suuhun, mutta suurin osa nestemäisestä ruuasta valui toisesta suupielestä ulos. Tänä aamuna siilinpoika oli vielä ollut hengissä, mutta yhdeksän maissa se oli sitten kuollut.
Kaksi muuta siiliä on terhakkaita. Nukkuvat päivän heinien alla piilossa ja yhdeksän kieppeillä heräävät ja syövät lautasen tyhjäksi. Jos niitä häiritsee, ne vetäytyvät palloksi ja vinkuvat tai tuhisevat.
Siilit muuten tuoksuvat melko voimakkaalle, huomaan. Vaikka kyseessä on niin pienet siilit, niiden laatikot haisevat huomattavan pahalle.

Terve, reipas siililapsi.

Tämän kuvan otin eilen illalla kun syötin heikkoa siilinpoikaa. Siili ei valitettavasti selvinnyt enää tähän iltaan. En tiedä mihin on hanska jäänyt kädestä...aina luonnonvaraisia elukoita käsiteltäessä pitäisi olla hanskat kädessä. Jos tuo olisi terve siili, se olisi purrut jo ajat sitten...
Ja siileissä on aika usein salmonellaa, eikä ole myöskään hyvä tartuttaa luonnonvaraisiin eläimiin ihmisen hajua. Ollaan kyllä tarkkoina ettei omat elukat saa mitään pöpöjä noista.
Kun katsoo tarkemmin läheltä siilin naamaa, se muistuttaa erehdyttävästi villisikaa.
Tarkoitus on muutaman viikon nyt ruokkia niitä kahta poikasta että vahvistuvat ja sitten viedä ne johonkin siiliturvalliseen ympäristöön ja päästää vapaaksi. Täytyy kyllä soittaa varmaan luonnonvaraisista eläimistä vastaavalle eläinsuojeluvalvojallekkin ja kysyä miten noiden kanssa yleensä toimitaan, kun siilihän on rauhoitettu.

Uudet pennut on Salli ja Selma. Aivan suloiset pikku karvapallerot. Niissä oli ainakin vinttikoiraa ja jotain terrieriä, muuta en muista.

Salli, juuri herätetty.

Ja Selmaakin väsyttää. Selma on pörrökarvaisempi.

Jaffa-kissa alkaa onneksi olla entisensä. Riehui jo äsken sisällä...
Mutta eläinlääkärin tekemä korvien puhdistus jotenkin nyt ärsyttää Jaffaa, se raapii korviaan aika pahastikkin, vaikka nyt ne pitäisi olla kaiken järjen mukaan kunnossa. Vaikkukorviaan se ei raapinut, ihme ja kumma.