<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänä vuonna on meille soiteltu yllättävän paljon luonnonvaraisista eläimistä ja ollaan otettu niitä vastaankin enemmän kuin ennen.

Ne kaksi siiliä vapautettiin. Ja sitten tuli nyt eräs aamu yksi siili joka oli pudonnut koskiseikkailuun ja kylmettynyt. Sen laitoin vain pahvilaatikkoon ja sinne ison lämpöisellä vedellä täytetyn limpsapullon antamaan lämpöä. Siili virkosi tunnissa ja kävin vapauttamassa sen Trikoon metsään.

Ja nyt meillä on rusakon poikanen hoidossa. Rusakonpoikasista olen aina kuullut että ne ovat todella vaikeita pitää hengissä ja olen useimmiten sanonut jo puhelimessa että niiden hoivaaminen on lähes mahdotonta. Rusakonmaito on niin voimakasta että sitä on todella vaikea korvata millään.

Yleensä ihmiset vielä tietämättään menevät koskemaan terveisiin emonsa hoitamiin poikasiin aivan turhaan. Rusakot nimittäin jättävät poikasensa yksitellen sinne tänne ja käyvät juottamassa pari kertaa päivässä. Usein ihmiset sitten luulevat että kyseessä on hylätty poikanen ja menevät koskemaan poikaseen (ihmisen koskettua poikaseen paljain käsin, voi olla että vaikka rusakko palaisikin hoitamaan poikastaan, se hylkää sen vieraan hajun vuoksi).
No tämä meidän hoidokki oli ollut jonkun mökkiläisen mökin pihassa ja varikset olisivat sen syöneet (oikeastaan variksetkin tarvitsevat ruokaa, joten on vähän ristiriitaista mitä tuollaisessakin tilanteessa pitäisi tehdä. Mutta varmasti olisin itsekin heltynyt ja pelastanut söpön rusakonpojan.)
Kaupungin työntekijä toi poikasen meille. Soitin eläinsuojeluvalvojalle (joka vastaa luonnonvaraisista eläimistä). Hänelläkin on nyt kiireisin aika vuodesta ja kaikki paikat täynnä elukoita joten hän kehoitti meitä hoitamaan poikasta. Antoi hyvät ohjeet. Vuohenmaitoa (paras korvike) ja siihen monivimin-vitamiinia. Maitoa tulee antaa vähintään neljästi päivässä ja niin paljon kun poikanen juo, sillä vuohenmaitokin on paljon miedompaa kuin rusakonmaito. Tärkeintä maidonjuoton opettelun jälkeen on opettaa poikanen syömään kiinteätä ruokaa. Ja apilamössöä tulee väkisinsyöttää sille heti kun hampaita tuntuu. Kun poikanen oivaltaa ruohonsyömisen sen tulevaisuus näyttää hyvältä.
Eläinsuojeluvalvojakin sanoi että rusakonpojat ovat hyvin vaikeita hoivattavia, ja jos onnistuu pitämään sen hengissä, saa todella onnitella itseään. No siinäpä haastetta kerrakseen, pakkohan meidän on onnistua.
Meillä ei ole oikeastaan yhtään vuohta joka lypsäisi. Onneksi Piglet-vuohen kili on kuitenkin väkisin imenyt emäänsä vaikka iso jo onkin, joten Pigletiltä saamme maitoa. Maitoa tulee noin puoli desiä kerralla (ei mikään huippulypsäjä…)
Poikanen oppi juomaan lääkeruiskusta parissa päivässä ja hampaitakin jo tuntuu. Eilen aloitin sitten apilansyötön ja muutama pikkupala meni jo suuhunkin. Viikon on poikanen nyt ollut hengissä ja vaikuttaa pirteältä.
Kunpa saisimme sen vielä pidettyä niin ettei se totu liikaa ihmisiin. Aluksi se puolustautui raivokkaasti kun sitä otti juotoille, nyt se ei enää kauheasti puolustaudu (mikä taitaa olla kyllä huono asia).