Aika tarkalleen 4 vuotta sitten meillä oli J:n kanssa tämän meidän talon osto käsillä. Oltiin haettu taloa noin vuosi, käyty katsomassa vaikka kuinka montaa, tehty tarjouksia joistakin, petytty. Oli sellainen aika että kaikki maalaispaikat meni kaupaksi heti ja täydellä hinnalla, eräs talo meni jopa huutokaupaksi ensinäytössä ja siitä maksettiin enemmän kuin hintapyyntö oli. Näistä kaikista otettiin opiksemme ja päätettiin että kun sopiva talo löytyy ja hinta on kohdallaan, ostamme talon heti, emme tarjoa edes muutamaa tonnia alle pyyntöhinnan vaan kertakaikkiaan ostamme heti. Tilanne vaikutti mahdottomalta, aina joku osti kivat talot heti, tuntui ikävältä että ostopäätös oli tehtävä samantien jos halusi mitään.

Tämä talo vaikutti kivalta netti-ilmoituksessa, mutta kun ajoimme ohi, näytti paikka jotenkin kolkolta ja tylsältä mutta lähdimme kuitenkin ensinäyttöön. Emme odottaneet ihmeitä. Oli paljon väkeä taas näytössä ja kun astuimme taloon sisälle, olin myyty . Aivan ihana ja hyväkuntoinen talo, ja kuin merkiksi meille esittelypaperissa oli vielä 10 000 € halvempi hinta kuin netissä. Muistan kuinka marisin J:lle yläkerrassa että ”Ostetaan tämä, tehdään tarjous, tästähän on jo puhuttu…” Niinpä me sitten hämmästytettiin esittelijä, joka ei todellakaan tiennyt kuinka haluttua kultakimpaletta hän oli myymässä, tarjoamalla talosta se hinta mitä pyydettiin.
Tehtiin tarjousta keittiön pöydän ääressä, Jaffa-kissa pyöri jaloissa ja muita talon katsojia pyöri edestakaisin. Oli jopa niiin kokematon talonetsijä paikalla että tuli siihen puhuttelemaan esittelijää ja sanoi siinä meidän kuullen paljonko aikoivat talosta tarjota. Mikä amatööri, ajattelin ja hihittelin mielessäni että ei riitä…
Kuitenkin teimme ensimmäistä kirjallista tarjoustamme, niin eihän sekään ihan putkeen mennyt. Sanoimme ehdoiksi että taloon pitäisi tehdä omistajan kustantama kuntotarkastus ja juomaveden tarkastus ja tyhmänä annoimme lähes viikon aikaa myyjälle pohdiskella tarjousta. Se oli virhe, muutama päivä korkeintaan olisi ollut järkevämpää.
Tarjouksen tehtyämme leijuin pilvissä ja autolle kävellessäni teki mieli huutaa ihmisille ”pois MEIDÄN pihalta pyörimästä!”
Kun sitten soittelin välittäjälle seuraavana päivänä, oli heillä aikomus näyttää taloa vielä muillekkin halukkaille. Tuli paniikki, jäisikö meillä taas talo saamatta ja joidenkin turhien ehtojen takia. Pohdittiin sitten että mitäpä niitä kuntoja ja juomavesiä tutkimaan. Kuntotarkastukset on suoraansanoen ihan samantekeviä ja myyjä on jokatapauksessa vastuussa 5 vuotta myymästään talosta. Ja tontin rajalla oli naapurien kaivama kunnan vesijohto, joten siitä saisimme sitten puhtaan veden jokatapauksessa.
Soitin välittäjälle ja sanoin että vedämme ehdot pois ja haluamme ostaa talon. Välittäjä intti että pitäisi vielä näyttää taloa niille jotka olivat seuraavana päivänä tulossa katsomaan. Kerrankin sain suuni auki ja vaadittua oikeuksiani, sanoin että onhan se nyt myytävä meille kun maksetaan se mitä pyydetään ja ehtojakaan ei ole. Välittäjä totesi että niinhän se sitten taitaa olla. Ja sitten kaikki alkoi olla selvää!
Seuraavana päivänä J:n työkaveri, joka oli ollut myös samaa taloa katsomassa, sanoi J:lle surullisena töissä ”Se talo on sitten myyty, meidän piti mennä sitä vielä uudestaan tänän katsomaan.” Ja J sanoi siihen: ”Niin on myyty, meille!”
Jälkeenpäin tiedän kolme muutakin jotka olivat tositarkoituksella ostamassa tätä. Kerrankin meillä kävi tuuri, eikä jollain muulla.
Oltiin tuijotettu vain taloa ja navettaa niin innolla että eipä paljon muuhun kiinnitetty huomiota. Uuden lämminvesivaraajan asentaja katsoi keittiön ikkunasta ulos ja sanoi J:lle ”Ostit sitten aika hienon maisemankin” ja vasta silloin huomasimme itse ikkunastamme avautuvan Joenkulman  maiseman.

Ekan kerran kun tulimme talolle yksiksemme, huomasimme että lämminvesivaraaja oli tosiaan rikki, saunan ja pesuhuoneen lattialämmitys ei toiminut. Muutto oli sitten siinä heti perään ja muistan ikuisesti kun istuimme ensikertaa saunan lauteilla. Lattia kellarikerroksen pesuhuoneessa oli niin kylmä että jalkoihin sattui, ei voinut mennä suihkuun koska lämmintä vettä ei tullut. Padassa lämmitettiin vettä ja peseydyttiin vadissa ja jalkoja palelsi. Lauteilla istuttiin ihan hiljaa, kumpikaan ei uskaltanut sanoa juuri mitään, mutta molemmat ajateltiin mielessämme että mitähän sitä on tullut ostettua. Kaupunkilaisten maallemuuttoidyllin todellinen puoli näyttäytyi meille samantien.
No, nuo olikin lähes ainoat vastoinkäymiset alussa ja niistäkin selvittiin. Lattialämmityksen sulake oli vaan napsahtanut ja lämminvesivaraajakin saatiin sitten pian uusi.

Harmillisen vähän on otettu sellaisia kuvia että olisi näyttää ennen ja jälkeen kuvat, mutta paljon on kuitenkin tehty. Navetta oli vihreä ja talo kirkkaan keltainen, molemmat on maalattu. Laitan tähän ilmakuvan, joka on otettu toissa kesänä.