Eilen tuli discoveryltä likaiset työt sarjassa kananpoikien sukupuolten erottelijan työstä. Amerikkalainen ohjelma, hyvin mielenkiintoinen. Eläinmääräthän oli "tiputehtaassa" tietenkin hirveitä, päivässä kuoriutui 80 000 tipua. Sukupuolten määrittelijät olivat kaikki japanilaisia. Yksi määritteli jotenkin siipien kärjestä sukupuolen (se näytettiin hiukan huonosti joten en ihan kunnolla saanut selvää). Toinen purskautti tipusta suolen tyhjäksi ja sitten venytti suolen päätä, kukolla oli siellä pieni kiiltävä nystyrä ja kanalla himmeä ja lattea kohta. En oikein päässyt kyllä perille kummastakaan tavasta mutta täytyy nyt kelailla sitä ohjelmaa kun sain sen tallennettua. Ensi kesänä täytyy sitten harjoitella. Oikeastaan kanoilla se nyt ei ole niin tärkeää, kun niistä näkee kuitenkin sitten jossain vaiheessa kumpia ovat, mutta esim kyyhkyillä ja hanhilla eron huomaa vasta käytöksestä tai muninnasta, jos siitäkään. Nytkin mulla on aika hakusessa noi hanhien sukupuolet, välillä olen ihan varma jonkun sukupuolesta mutta sitten taas en.

Niin ja sitten siinä ohjelmassa pakattiin tipuja tilausten mukaisesti laatikoihin ja lähetettiin määränpäähän. Joku oli sitten tilannut marek-rokotettuja tipuja, niin sitä vasten oli oma kone, hiukan kätevä. Tiput painettiin yksitellen niska edellä tiettyyn kohtaan josta tuli pieni piikki. Eivät näyttäneet juurikaan huomaavan edes sitä. Siinä sanottiin että tiput täytyy rokottaa marekia vastaan ensimmäisen päivän aikana. Tietääkseni se ei ole ihan niin tarkkaa, mutta muutaman päivän ikäisenä kuitenkin viimeistään. Marek on hirvittävän yleinen kotikanaloissa ja siihen ei ole kunnon hoitoa ja siihen kuolee.

Tipuja

Discoveryltä tuli myös jokin aika sitten samassa sarjassa alpakan keritsemisestä. Kävi aika hienosti kun niillä oli sellainen kippipöytä. Eläin talutettiin pöydän viereen ja vatsan alta tuli sellainen leveä liina jolla eläin saatiin pöytään kiinni. Sitten nopeasti pöytä kipattiin ja jalat vedettiin eteen ja taakse ja sidottiin. Siinä ei eläimelle jäänyt aikaa pullikointiin kun kaikki kävi niin nopeasti. Jotain sidontaa olisi pakko munkin opetella, sillä Syltty ja Santtu on aika mahdottomia potkimaan kun yrität leikata villaa takareisistä, ilmeisesti suojelevat kalleuksiaan.

Jouduin erottamaan Santun sisällä omalle puolelle. Ei vieläkään siksi ettei tulisi toimeen isänsä kanssa, vaan siksi että se alkoi komentaa pikkuveli Yaccoa hiukan kovalla kädellä. Yacco on melkein puolta pienempi, vaikka sekin täyttää ensi kesänä jo kaksi. Ilmeiseti Yacco jääkin pieneksi. Sillä oli ensimmäisenä syksynään paha äkillinen ripuli ja siitä toipuminen kesti jonkin aikaa. Se toipui näennäisesti, mutta oli jotenkin haluton kuitenkin. Kyselin muiltakin että mikähän sillä voisi olla, mutta kaikki olivat sitä mieltä että se on vain rauhallinen luonne. Aloin itsekin uskoa siihen, kunnes jostain tuli mieleen kokeilla b-vitamiinia. Annoin heppojen b-vitamiinia suun kautta ja muutamassa päivässä se alkoi poukkoilla ja muuttua iloiseksi. Se kerkisi kuitenkin ilmeisesti kärsimään b-vitamiinin puutteesta jonkin aikaa koska nyt se on paljon pienempi kuin muut meidän vasat on olleet tuon ikäisenä. Mutta ihan ylihauska pikkumies se on kuitenkin nyt.

Yacco vauvana. Alpakan vasat on aika kovia menemään heti jaloille päästyään.