On taas niin raskaita päiviä takana kun toinen eläintarhan vasikoista on sairastanut.

Sunnuntaina aamulla alkoi ensimmäiset oireet kun vasikka ei syönyt normaalisti ja pötsi oli hiukan pullistunut. Luultiin että on puhaltunut. Oireet meni ohi päivällä, mutta illalla taas palasivat. Oli pakko soittaa päivystävälle eläinlääkärille, joka tulikin sitten letkuttamaan vasikkaa. Mahasta päästettiin kaasua pois (sitä ei ollut kuitenkaan ihan hirveästi) ja tilalle öljyä, vettä ja pötsin virkistäjää. Kipulääkettä sai myös. Vasikka piristyi silmissä hoidon jälkeen ja meni tyytyväisenä syömään heiniä.

Seuraavana aamuna oireet jatkuivat, välillä vassu söi vähän heinää, mutta suurimman osan ajasta halusi maata tai seistä sahapukkiasennossa. Maha ei ollut kovinkaan kaasuuntunut, joten alettiin epäilemään että tässä on nyt jotain muuta kyseessä. Taas eläinlääkäri paikalle. Nyt vassu sai antibioottia ja pari muuta piikkiä siltä varalta että kyseessä olisi suolistotulehdus tai jotain sensuuntaista. Lämpöä oli hiukan. Juotettiin pitkin päivää väkisin ketsuppipullolla vettä vasikalle ettei se kuivuisi.

Vasikka ei parantunut, vaan taas illalla joutui iltaeläintenhoitaja soittamaan päivystävän paikalle. Vasikkaa nesteytettiin ja se sai taas kipulääkettä. Kipulääke vaikutti hyvin ja vasikka piristyi ja söi taas vähän heiniäkin.
Aamulla vassu oli pirteämpi ja söi vähän, mutta päivän kuluessa tila heikkeni huomattavasti. Välillä ei meinattu saada sitä ollenkaan ylös makuulta. Vatsassa alkoi taas olla kaasua ja alavatsakin oli jotenkin turvonnut ja kova. Kunnon kakkaa siltä ei ollut tullut kahteen päivään, joten alettiin epäillä ummetusta jota yksi eläinlääkäreistäkin oli ehdotellut. Soitettiin taas ell:lle. Käski juottaa parafiiniöljyä 2-3 litraa ja vettä samanverran, jotta mahdollinen tukos liukeaisi. Saatiin melko hyvin juotettua vasikkaa, sillä se makasi apaattisena ja antoi tehdä itsellensä mitä vaan.

Eläinlääkäri tuli vielä työpäivänsä päätteeksi katsomaan vasikkaa. Ensimmäiseksi vasikalle laitettiin magneetti mahaan. Tämä oli minulle aivan uutta ja ihmeellistä… Lehmät kun eivät kauheasti syödessään valikoi mitä suuhunsa pistävät, saattaa niillä helposti mennä heinän mukana vaikkapa rautanauloja taikka rautalankaa ym vierasesineitä mahaan. Magneetissa oli sellainen muovinen ritiläsuojus päällä. Magneetti laitetaan mahaan ja siellä pötsissä se on sitten koko lehmän elämän ajan. Tarkoitus on että jos pötsiin on mennyt esim naula joka on jäänyt törröttämään johonkin pötsin seinään kiinni, magneetti irroittaa naulan ja kipu häviää. Kuulemma teurastamolla tutkituista magneeteista on löytynyt yllättävän paljon erilaista kamaa.
Vasikalta letkutettiin taas pötsistä kaasua pois ja tilalle laitettiin ämpärillinen vettä ja rumelan-pötsivirkistäjää. Kipulääkettä sai myös, mutta ei oikeastaan enää virkistynyt siitäkään. Eläinlääkäri sanoi että huomiseen voidaan vielä katsoa, mutta sitten täytyy miettiä joko lopetusta tai viemistä leikattavaksi. Leikkaus tuskin olisi tullut kysymykseen kun on mietittävä hyötyä ja haittaa ja eläimen arvoa. Joten valmistauduin henkisesti siihen että vasikka joudutaan lopettamaan ja mietin valmiiksi mihin ruho viedään ja mihin pitää soitella jne. Eilisillan fiilikset oli siis taas ihan hirveät. Tuollaisina päivinä tulee aina mietittyä kuinka helppoa ja vaivatonta olisi vaikka tehdastyö tai toimistotyö (enkä siis mitenkään väheksy kyseisiä töitä), kun töistä lähdetään tietyllä kellonlyömällä ja työt jää työpaikalle.

Tiistai-iltana. Ei maistu ruoka ja vatsa on niin kipeä, kioeä vasikka seisoo tollain jalat eteen ja taakse venytettyinä.

Aamulla pelonsekaisin tuntein tulin töihin takaportilta aasien tutusti tervehtiessä omaa porkkanan kannatintaan (siis minua). Vasikka-aitaus on heti siinä niiden jälkeen eikä siellä näkynyt vasikoita pystyssä. Mutta kopin kohdalle päästyäni näin kuinka eilen vielä niin kipeä vasikka märehti tyytyväisenä siellä. (se ei ollu märehtinyt kertaakaan sen ekan päivän jälkeen). Kivi vierähti sydämeltä ja menin lähemmin tutkimaan vasikkaa. Löysää ulostetta oli monessa paikassa. Ihanaa!!! Tukos oli lopulta irronnut!
Vasikka tuli aamuheinille ja alkoi syödä lähes normaaliin tahtiin. Iltapäivällä oli vielä edessä antibiootin pistäminen, mikä olikin jo hyvin vaikeata vasikan ollessa niin virkeä.

Ja tähän väliin on vielä vähän reteiltävä… Toinen päivystävistä eläinlääkäreistä kävi vasta toista kertaa eläintarhalla, (ekaa kertaa oli Cindyä letkuttamassa), ja oli nyt yltynyt kehumaan miten kiva on tulla Lasten Eläintarhalle, kun eläimillä on suuret aitaukset ja ne on niin hyvinhoidettuja ja hoitajatkin on asiantuntevia.

Positiiviset palautteet ovat niin ihania, koska valitettavan usein tulee vain negatiivista palautetta (ei tosin koskaan viranomaisilta vaan asiakkailta).

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />