Perjantain piti olla minun vapaapäiväni, mutta sitä varjosti hiukan se että Cindy-ponilla oli jo edellispäivänä alkanut ähkyoireet.
Torstaina päiväheinillä se yllättäen kävi makuulle ja tuli sitten kyllä jatkamaan syömistä samantien. Illemmalla se oli sitten mennyt pahemmaksi ja vuorossa ollut eläintenhoitaja oli joutunut soittamaan eläinlääkärin myöhään illalla. Cindylle letkutettiin mahaan parafiinia ja vettä ja kipulääkettä sai myös.

Pe-aamuna lievät ähkyoireet olivat jatkuneet. Itse keekoilin ulkosalla kotona enkä kuullut puhelimen lukuisia soittoja mitä eläintarhalta oli tullut.
Toinen eläinlääkäri oli tullut myöhemmin päivällä ponia katsomaan ja taas oli annettu kipulääkettä.
Oli kehoittanut alkamaan valmistella kuljetuskalustoa valmiiksi sillä kaikki mitä kotihoidossa voi tehdä, oli tehty. Perjantai-iltana tietenkään Teivon klinikka ei ole enää auki, joten suuntana pahassa tapauksessa on Helsingin hevossairaala, jonne eläintenhoitaja olikin sitten yhteydessä. Siellä oltiin hyvin huolestuneita niin pitkään jatkuneesta ähkystä ja käskettiin pikimmiten tuoda poni hoitoon. 
Kuljetuskärry ei ollut eläintarhalla ja siitä vastaava henkilö oli tietenkin kuninkuusraveissa. Mutta muutamalla puhelinsoitolla koppi lähti tulemaan Lempäälästä kohti Tamperetta. Minä samoihin aikoihin otin omat elukat sisälle ja lähdin ajelemaan myös kohti Särkkää.
Perille päästyäni Cindy ei ollut enää niin kipuisen oloinen, mutta kuitenkin katseli välillä mahaansa ja huiskutteli häntäänsä. Matkaan lähdettiin siinä kympin jälkeen. Perillä hevossairaalassa oltiin puoli yhden maissa yöllä. Eikä ajettu kertaakaan harhaan, Paula oli hyvä kartanlukija ja minä olin jo keväällä käynyt evirassa lintuinfluenssaseminaarissa, joten silloin tuli pyörittyä autolla harhaillen Viikissä ja nyt paikat näyttivät yllättävän tutuilta.

Cindy vietiin sisälle hevossairalaan. Miten hieno paikka olikaan... sisällä sitä tervehti muut hoidossa olleet hevoset ja asiantunteva ja ystävällinen henkilökunta.
Cindyltä otettiin verinäyte, ja mahaa ultrattiin. Suoli toimi, mutta suolistossa näkyi myös melko suuri ummetusmassa. Pitkään jatkuneessa ähkyssä kuivumisen vaara on suuri joten nesteen saanti on varmistettava. Cindylle laitettiin taas letku nenän kautta mahaan ja maha tyhjennettiin kaikesta mitä siellä oli ja nestettä laitettiin tilalle. Letku jätettiin nenuun ja hevossairaalan yövuorossa ollut eläintenhoitaja aikoi laittaa letkun kautta nestettä vähän väliä. Cindy vietiin siis karsinaan ja lisäksi se sai vielä päähänsä kuonokopan jottei saisi letkua ketkuteltua pois nenästä.
Sinne se sitten jäi, oli kauheaa lähteä pelkän riimunnarun kanssa takaisin kotiin.
Mutta tarkemmin ajateltuna aika huojentavaa. Yleensä koskaan eläinten kanssa ei tule tilannetta silloin kun ne ovat kipeänä, että joku muu ottaisi vastuun itselleen, eläinlääkärit tulevat kyllä käymään ja antamaan hoitoa, mutta itse on oltava paikalla jatkuvasti kunnes tilanne on ohi. Mutta nyt saatiin vain jättää Cindy sinne varmaan hyvään hoitoon ja lähteä kotiin nukkumaan.
Nukkumaan en tosin kauaa kerinnyt, sillä olin kotona Hämeenkyrössä vasta puoli viiden aikaan aamulla. Kello piti laittaa soimaan puoli kuusi, koska olin itse aamuvuorossa ja seitsemäksi piti mennä töihin. Sitä ennen pitää päästää omat hepot ulos ja laittaa kanit karsinoihin päiväksi loikkimaan.
Oli kyllä hienoa päästä käymään hevossairaalassa!



Tänään soittelin Cindyn kuulumisia, ja ummetusmassa on poistunut suolesta. Poni on ollut ulkona ja ollut kuulemma virkeä ja hyppinyt ja poukkoillut. Huomenna sen saa hakea kotiin.