Eilen kävi aamusta kengittäjä laittamassa Fapsulle uudet kengät ja vuolemassa Myslin. Fapsu on hankala kengitettävä. Se nojaa koko painollaan (ja sitä painoahan on paljon...) kengittäjään ja kiemurtelee, astuu tahallaan kengityspakkiin jne. Naulaamista se arkoo myös ja silloin se ottaa kaikki keinot käyttöön.
Joskus olen joutunut itse irrottamaan siltä kenkiä kun ne on puolittain irronnut, ja silloin huomaa miten raskasta on kengitys. Yleensä itken, huudan ja kiroan monasti ennekuin saan lopulta kengän irti. Selkään sattuu ja kädet on ihan turtana, jaloista puhumattakaan. Silloin alkaa arvostamaan kengittäjän työtä ihan erilailla kun itse yrittää ottaa yhtä kenkää irti, eikä sekään meinaa onnistua ilman mustelmia, verta, hikeä ja kyyneliä.
Mysli on aika hyvä vuoltava, ainakin siihen nähden että se on kasvanut minun vapaassa kasvatuksessani. Etukaviot on ihme kyllä vaikeammat, se ei malta kauhean kauan pitää niitä kerralla ylhäällä. Takaset on melko vaivattomat, vaikka kyllähän sen täytyy muutaman kerran aina vuolun aikana näyttää mitä käsite AASIN POTKU tarkoittaa. Se potku on niin nopea että sen huomaa aina vasta jo sen tapahduttua, jalka ei anna pienintäkään ennakkovaroitusta ja lähtee sekunnin sadasosassa ja palaa takaisin samassa ajassa. Mutta tietäen minkälainen voi olla vaikean aasin vuolu, Mysli sijoittuu asteikolla 1-10, siihen 8 pintaan, ei kuitenkaan ihan täydellinen (vielä...).

Sateen jäljiltä pellot alkaa olla aika pehmoisia, sain huomata eilen. Olin lähdössä tekemään eläintarhalle tuorekuormaa ja käännyin pellolle peräkärryni kanssa. Ajoin hiljaa koska väylä tieltä pellolle on kapea. Auto jämähti samantien kuraan. Kärry ei onneksi ehtinyt edes pellon puolelle. Kävin irrottamassa kärryn ja tuuppasin sen sivuun, ajattelin että kyllähän se auto nyt siitä irtoaa ilman peräkärryä, mutta ei, ruopimisjäljet vaan syvenivät. Ei auttanut muuta kuin tarttua kännykkään ja soittaa mies apuun (mitä muuten tehtiin ennen kännykkäaikaa tällaisissa tilanteissa? käveltiin kotiin? tai naapuriin soittamaan lankapuhelimella ja toivottiin että se joku toinen sattuu olemaan siellä oman lankapuhelimensa lähettyvillä vastaamassa. Miten silloin oikein pärjättiin?) 
No J tuli sitten tuuppaamaan auton pois pellolta, ei tarvittu traktorivoimia, vaikka J:lla onkin varmasti melkein yhtä paljon voimaa kuin yhdessä traktorissa.

Alpakkayhdistyksen kehruukurssia olen nyt vihdoin saanut vireille. Sain mahdottoman hyvän opettajan meille. Sari Varilo Kehrääjien Killasta tulee opettajaksi. Itse olen aikoinani opetellut kehräämään Sarin kirjoittaman Kehrääjän kirjan avulla. Mutta koska olen täysin itseoppinut, on työskentelytävoissani varmasti paljon virheitä. Tosin pääasia on että olen saanut itseäni tyydyttävää lankaa tehtyä. Ja alpakan villa on kuulemma niin hankalaa aloittelijoille, että kurssilla harjoittelemme lampaan villalla. Kolmet tumput olen jo saanut alpakn villasta tehtyä.
Villaa lähti myös yhdistyksen järjestämään yhteiskehräykseen Virtain Villaan. Minä sain riivittyä 4 kiloa ruskeata villaa kasaan. Ja kauhea työ oli niittenkin puhdistamisessa. Timoteit tarttuu alpakoihin kuin höyhenet tervaan, ja ne ovat kaikista viheliäisimpiä karstatessakin, jos niitä kukintoja jää villaan. Yksi kukinto hajotessaan roskaa suuren määrän villaa. Ne yhteiset villat kehrätään siellä heidän lomansa jälkeen. Yhteiskehruussa on se huono pointti ettei saa takaisin sen oman mussukkansa villaa, vaan kaikki menee siellä sekaisin.


Jaffakin pitää alpakan villasta.

No tänään ei siis sada kuitenkaan vaikka laitoin tuollaisen otsikon. Mun täytyy mennä nyt ajamaan heppalaitumelta siimaleikkurilla aidan aluset lyhyiksi, jotta sähkö kiertää. Vaihdoin muutama päivä sitten aasin ja hepan toiselle laitumelle kun toinen oli kaluttu tyhjäksi. Vieläkään en ole siirtänyt paimenta sinne, mutta hyvin ne pysyy ilmankin. Mysli yleensä huomaa muutamassa päivässä jos sähköä ei aidassa ole, mutta Fapsu pysyisi varmaan pelkässä narussakin, kunhan syömistä riittää.