...kiittämätön pikku pas.iainen potkaisi minua. Vein Myslin ja Fapsun loppiaisena laitumelle laukkailemaan hetkeksi, kun ei niitä talvella uskalla pitää siellä kauaa vahtimatta koska sähkö ei kierrä aidassa. Eivät ne heti villiintyneet, vaan jäivät syömään heiniä niin kiltisti. Kuvailin siinä niitä ja sitten kohdistin kamerani Mysliin, joka sitten ottikin jo muutaman raviaskeleen. Siinä samassa kuulin että hevonen jossain takaviistossa sai kanssa pienet separit ja ennen kuin ehdin edes kääntyä katsomaan tunsin kuinka minua kohti pukitettiin ja kavio osui reiden pulleimpaan kohtaan. Väistin ja kaaduin, ja katkaisin kaatuessani lasikuitutolpan. Enemmän kolahti hevosen omistajan ylpeyteni kuin reisiläskit. "Miten se saattoi tehdä näin minulle?"
Siitä toivuttuani ja vähän aikaa karjuttuani nielin kiukkuni ja jatkoimme siitä mihin jäimme. Elikot alkoivat antaa kuvattavaa kameralleni ja tässä satoa siitä kuitenkin niin hauskasta tapahtumasta.

Hetki potkun jälkeen mentiin piehtaroimaan.


Ja sitten sitä mentiin...


Ja aina kun oli kierros juostu, tultiin mamman luo sanomaan Prööf.


Ja sitten tämä minun mielestä melko täydellinen kuva. Komeilee meidän uudella (suurella...) näytölläkin taustakuvana. Ei ehkä näin pienenä erotu, mutta fapsulla on juuri kivasti etujalat koukussa ja maisemaahan ei voi moittia.