Me oltiin lauantaina eläintarhalaisten kanssa Ähtärissä syysretkellä. Ähtärin eläintenhoitaja kierrätti meitä monta tuntia alueella ja saimme nähdä kaikkea ekstraa kuten hoitotiloja yms. Lisäksi eläintenhoitajalla oli mukanaan evästä esim. ahmoille, karhuille ja lumileopardeille joten eläimiin tuli kummasti liikettä kun lihanpalat lensivät aitauksiin.


Karhut olivat kyllä niin sympaattisia. Ne tunnistivat heti hoitajan ja ovat aikoinaan itse oppineet tempun, heiluttamisen, makupalojen toivossa. Karhut ovat kovin inhimillisen oloisia, ne istuvat kuten ihminen, käyttävät etutassuja hiukan käden lailla ja olen jostain lukenut että nyljetty karhu on hyvin paljon ihmisen näköinen ruumiinrakenteeltaan. Ja siksi sitä onkin muinaissuomalaiset pitäneet jumalana.

Tässä kuvassa isäkarhu ottaa juuri kiinni lentävää leivänpalaa tuolla vasemmalla "kädellään".


Ja äitikarhu alkoi venytellä takareisiä.

Ja oikeesti me päästiin susiaitaukseen sisälle! Ei ne niin pelottavia ollut, mutta vähän kuitenkin. Mentiin neljän ryhmissä, eikä ne jaksaneet kiinnostua muista kun eka ryhmästä, mutta hyvin tarkkaan kävivät haistelemassa kaikkien jäljet kun oli lähdetty aitauksesta.

Susiaitauksessa!


Pelottavia!


Hirvet on mun suosikeita.

Ja sitten ne meidän omat kullat.

Joonatan


Santtu

Alpakat vaikuttivat hyvinvoivilta. Olikohan Santun pää kasvanut, vai tuntuiko vain kun on kotona tottunut katselemaan samannäköisen Yaccon pientä päätä. Itikat tuntuivat kiusaavan vähän alpakoita metsän siimeksessä, onneksi meillä Särkässä ei niitä ole.
Kyllä pojat tulivat heti paikalle katsomaan, mutta en tiedä tunsivatko. Olisivat varmaan tunteneet jos olisin kehdannut kailottaa oman alpakoitten kutsuhuutoni (sillä voisin luultavasti osallistua myös lehmien kutsuhuudon sm-kilpailuihin, kimeä loilotus, heh), mutta se on melko nolo ääni.

Oli kyllä hauska reissu!