Tuossa vielä Lissun kotiutumista odotellessa huomasin eräällä iltaruokinnalla Syltyn kaulassa valtavan mötin. Kauhistuin. Käteen mötti tuntui kanamunankokoiselta ja kovalta. Oli perjantai-ilta ja päätin odottaa eläinlääkärin kutsumista seuraavaan päivään, koska mötti ei Sylttyä tuntunut haittaavan, se söi hyvin ja oli muutenkin normaali.
Lauantai-aamuna sitten sain alpakkaeläinlääkärin puhelimen päähän ja mikä onni että hän pääsi tulemaan pitkän matkan päästä Sylttyä katsomaan.
Syltyllä oli sylkirauhanen jostain syystä kerännyt mätää paiseeksi asti. Eläinlääkäri teki paikallispuudutuksessa pienen viillon paiseeseen ja mätä pääsi ulos.
Syltty oli hiukan pahan näköinen päivän ajan kun valkoinen kaula oli veressä ja mädässä ja puhdistusaineessa.
Haavaa piti pitää auki ja huuhdella päivittäin jotta mätä pääsi pois, ja se paranikin sitten hyvin vajaassa viikossa.