Tommoselta se nyt näyttää.

Olen melko varma että Jaffalla on se kissojen hiv eli FIV. Yksi naapuri sanoi että joku eläinlääkärikin on sanonut että Lavajärvellä on sitä ongelmaa kissoilla.
Jaffa on nyt melko pirteä, nukkuu kyllä paljon mutta myös touhuilee. Se on laiha ja karva on klimppinen ja rasvaisen tuntuinen. Ei se kunnolla nuole itseään. Käy ulkona kääntymässä, jos sitäkään. Sille ei oikein tahdo maistua enää mitkään kissanruuat, vähän maistaa ja sitten odottaa jotain parempaa. Ihmisten ruuat kelpaisi varsinkin käsistä varastettuna.
Kinkkua se jaksoi odottaa uunista koko yön.
Täytyy varmaan alkaa ostamaan sille jotain sydäntä lihatiskistä jotta se vähän lihoisi.

Ja kun me ollaan sairauden varjolla paapottu sitä ja annettu sen tulla pöydälle, ja annettu sille omilta lautasiltamme ruokaa, niin siitähän on tullut ihan mahdoton. Jos oikein herkkua on ihmisten lautasella, niin sehän tulee hakemaan vaikka sitten suusta.

Kun mulla oikein meni hermot lautasen vierellä kyttäävään ja tassujaan ruokaan ujuttavaan kissaan, keksin että kun otan keittiöjakkaran keskelle huonetta ja menen siihen istumaan ja syömään niin kissa on voimaton.
(Mitenniin kissa hallitsee meitä?)