Eilen Korkeasaaressa oli tapahtunut kauheita, kun uroskameli ja aasiori ottivat ilmeisesti aika tosissaan yhteen. Katsoin sieltä iltalehden sivuilta sen videonkin ja kerkisin jo ht.netissäkin ihmettelemään että miten niitä on pidetty samassa aitauksessa.
Nyt kun oon kauemmin miettinyt asiaa, niin varmaan on Korkeasaaren hoitajilla íhan tarpeeksi kamalaa tapauksen johdosta ilman jälkiviisaita kaikentietäviä kommenttejakin.
Kyllähän tuollaista sattuu, valitettavasti.

Aihe koskettaa minua jostain syystä aika paljonkin. Mysli on suunnilleen saman ikäinen kuin se kuollut kulaani, ja se härnäily mitä se kulaani harrasti, oli niin tutun näköistä. Kulaanista kuitenkin huomasi että se oli villieläin, sillä se oli kyllä ketterämpi ja hurjempi kuin samanikäinen kesyaasi, ja potki aivan sairaan korkealle.
Samoin kamelin taisteluotteet oli kuin suoraan alpakkapainista. Sekin oli niin tutun näköisiä. Syltty ja Santtu välillä painivat meilläkin, ja se on välillä hurjan näköistä.
Mutta ajatus siitä että Mysli-aasi ja Sylvesteri-alpakka tappelisivat keskenään tuntuisi kyllä ihan kamalalta.

Harmillista kyllä että se juuri ulkomailta tuotu kulaaniori sitten kuoli. Toivottavasti kerkisi kuitenkin astumaan tammat tiineiksi.


Aasi "kiusaa" hevosta. Myslin yksi lempinimi on perskärpänen, koska se aina killuu hevosen takapäässä. Joko se roikkuu hampailla kiinni hännässä, hyppii selkään tai sitten pitää hevosen häntää omana kärpäshuiskunaan ja kulkee kokoajan hännässä kiinni.

Meillä oli pari päivää kylässä pikku-eläintenhoitaja Roosa. Roosa on ikäisekseen taitava eläintenkäsittelijä, ja Myslikin on aina tyytyväinen kun saa välillä oman hoitajan.

Tämä kuva on kyllä otettu jo aiemmin tänä kesänä kun tehtiin Roosan kanssa voikukkaseppele Myslille ja Fapsulle. Myslilläkin on vielä talvikarva päällä.