Eläintarhalla vieraili taas luonnonvarainen kummajainen.
Tiistaina roskalavan kulmalta tytöt huomasivat haukan syömässä pulua. Aamusella kanatkin olivat jo kaakattaneet kauhunhuutojaan.
Tunnistettiin iso peto kanahaukaksi. Ihmeen kesyltä vaikutti, sillä me päästiin valokuvaamaan sitä noin metrin päähän. Kauhean julma elukka muuten, pulu eli melko kauan siinä käsittelyssä. Eihän se sitä mitenkään ensin tappanut, piti vaan kiinni ja alkoi syödä mahasta. En ole ennen ajatellutkaan että niinhän petolinnut taitavat enimmäkseen tehdä.
Huomattiin siinä myös että linnulla oli rengas jalassa. Sekös alkoi kiinnostaa... Saatiin lähikuvia myös renkaasta, ja kepillä saatiin käänneltyäkin rengasta jotta saatiin kaikki tieto talteen. Renkaassa luki MUSEUM ZOOL, HELSINKI, FINLAND, D-246.196
Ilmoitin renkaan tiedot Helsingin Eläinmuseolle.
Olisko ollut jotenkin heikko lintu kun niin kesy oli.
No se oli vielä seuraavinakin päivinä paikalla. Sai vahingoitettua yhtä naurukyyhkyä häkin läpi (aivan ihmeellistä, sillä häkki on lasinen ja vain ylä- ja alareunassa on verkkoa joka on noin 1 cm silmäkoolla.) ja sitten se hyökkäsi meidän vapaana olevien kolmen kukon laumaan. Niihin ei onneksi sattunut, mutta joutuivat sitten sisätiloihin. Se kyttäsi melkein kaikkia lintuhäkkejä vuoronperään. Kanat olivat jokseenkin hermostuneita kun moinen peto tuijotteli heitä häkin ulkopuolella.
Perjantai-aamuna se oli sitten häipynyt, onneksi.