Eläintarhalta on lähtenyt jo aika monet eläimet talvihoitoon. Paikalla on enää aasit, minipossut, linnut, kanit, marsut ja vuohet. Kun on niin vähän elukoita, ja meitä on kuitenkin töissä vielä jonkun verran niin jäljellä olevat elukat saa ekstra kohtelua toisinaan. Aasit on saanut olla pitkiä toveja vapaana, meinasivat muuttaa marsuaitaukseen pysyvästi…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 



Tässä Sanni on mennyt kitkemään rikkaruohoja. Se ei syönyt lainkaan tuota pensashanhikkia, vaan sieltä seasta jotain violettikukkaista köynnöstä.

Alpakat toin siis jo kotiin. Yacco ei vielä kulje riimussa, joten sen autoon saanti oli hiukan vaikeata. Olivat innoissaan kun ulkoaitaus oli niin täynnä syötävää. Tallihommissa kestää taas aamuisin ja iltaisin tuplasti kun on enemmän porukkaa tallissa. Fapsu ja Mysli eivät noteeranneet mitenkään alpakoiden saapumista, Mysli ehkä hiukan oli kiinnostunut mutta ei kauaa.

 

Meillä oli nyt sitten se alpakkayhdistyksen kehruukurssi Hattulassa. Saatiin porukka kokoon, vaikkei yhdistyksen jäseniä ilmoittautunut kuin 7. Oli tosi mukava päivä. Opin kehräämään värttinällä ja sain huomata että aika oikein osaan rukillakin kehrätä. Itse oppineena en ollut ihan varma otteideni oikeellisuudesta. Alpakka on aika vaikeaa kehrätä kuulemma ja minä olen sentään saanut jo kolmet tumppulangat kehrättyä siitäkin.
Opettajamme Sari Varilo ei ihan hirveästi arvostanut vanhoja rukkeja työvälineinä. Olikin kiva nähdä kurssilla uudenaikaisia rukkeja. Hiukan tekisi mieli tilata sellainen itsellekkin, vaikka tykkään kyllä omasta perintörukistanikin kovasti. Minun sähkörukkini herätti myös ihastusta. Olen ostanut sen joskus yli 10 vuotta sitten keltaisen pörssin kautta. Joku mies toi niitä silloin venäjältä, maksoi 100 mk. Aivan huippuhan se onkin aloittelijalle kun ei tarvi keskittyä polkemiseen ollenkaan.
Ja päivän paras anti oli kivat ihmiset, ihana ympäristö ja Pirkon herkkuruuat. Ylitalon tilalla oli alpakoita, laamoja ja aasi. En ollutkaan Aatu-aasia ennen nähnyt. Se oli äänekäs, kiltti ja iso ori.


Vanhoja hienoja rukkeja! Alpakkayhdistyksen puh.joht. Krisse selittää jotain. Hänen vieressään opinnäytetyötä alpakanvillasta tekevä Anna-Reetta. vasemmalla:Tilan nuori isäntä innostui myös kehräyksestä


Sirkku kehrää värttinällä.


Kurssin vetäjä Sari Varilo, ja Sanna ja sannan punainen uudenajan rukki


Pirkon uudenaikainen rukki. Lisäsin Pirkon blogin tuonne listaani.
Ja lisäsin sinne myös kurssilla olleen Helin blogin.


aasiori Hejdeholms Lill-Adolf

 

tuttavallinen laamatyttö, en muista nimeä

Olen laitellut kotona nyt tiloja valmiiksi kaneille, joita on eläintarhalta tulossa vielä noin 17 jo meillä olevien 7 lisäksi. Ja kääpiökocheille. Meidän navetan yläkerrassa on sellainen tila missä on ollut parsi 5 sonnille (ilmeisesti sonnit on pidetty yläkerrassa). Edellisellä asukkaalla on ollut siellä kanoja ja vuohia. Olenkin tänään kärrännyt kymmeniä kärryjä vuosia vanhaa vuohen kakkaa tunkiolle. Luultavasti olivat vielä jonkun tutun pukin pipanoita, sillä kyseiset pukit olivat kuulemma afrikkalaisia kääpiöitä, ja niitä on menneinä vuosina myyty Särkästä niin paljon että oletan näittenkin olleen meidän kasvatteja. Suolakivikin oli paikoillaan, samoin kananmunia löytyi heinien seasta. Pieni vaaratilannekkin oli, sillä en tiennyt lattiassa olevan lantaluukkua. Talikkoon tarttui yhtäkkiä koko luukku ja alapuolella oli ihmisen mentävä reikä alapuolen lantalaan, semmoinen 2,5 metrin pudotus. Mutta tulee ihanan väljät tilat elikoille. Lämpötila tosin tulee talvella laskemaan aikalailla, mutta täytyy sitten miettiä lisälämmitystä.

 

Jaffalla saattaa olla viimeiset päivät meneillään.

Käytiin vähän yli viikko sitten eläinlääkärissä ja siellä otettiin verikokeet. Nyt epäillään jotain virusta. Eläinlääkärikin antoi kaksi vaihtoehtoa, joko kissa menehtyy tai sitten sen elimistö voittaa viruksen, lääkkeitä ei ole. Antibioottia kuitenkin saatiin ja kuumetta käskettiin tarkkailla, lääkärissä se oli taas yli 40. Molemmissa korvissa oli tulehdus.

Seuraavana päivänä tulehtui silmätkin. Ja kuume pysyi ylhäällä. Sitten kuume laski pariksi päiväksi ja nousi taas. Kun kuume laskee, Jaffa on heti pirteämpi, muuten se nukkuu melkein koko ajan.

Pohdittiin J:n kanssa että ihan kuin Jaffalla olisi immunikato, kun kaikki tulehdukset iskevät samaan aikaan.

Seuraavana päivänä meillä poikkesi yllättäen eräs luontokuvaaja tuomassa ottamiaan kuvia Myslistä ja Fapsusta laitumella. Ihania kuvia! Hänen kanssaan tuli puhetta sairaasta kissasta ja hän sanoi että hänellä oli juuri tekeillä lehtijuttu kissan hiv:stä. Sanoi sen olevan luultua yleisempi. Aloin katsella sitten netistä tietoa ja kamalaa tietoa löytyikin
Löytyi tuollainen tarttuva vatsakalvontulehdus (mikä ei ole oikeasti vatsakalvontulehdus vaan verisuonien tulehdus) eli FIP. Lähes kaikki oireet täsmäävät ja tautiin menehtyy varmasti. Luultavasti se pöpö on sitten Snikussakin, mutta se ei välttämättä sairastu siihen. Sen saa ulkonaliikkuvat kissat toisten puremista ja ulosteista.
On aika lohdutonta luettavaa.

Päätettiin J:n kanssa että ei enää kiusata Jaffaa eläinlääkärikäynneillä. Kun Jaffa menee tosi huonoksi soitetaan ell kotiin lopettamaan se. Se ei voi enää parantua, vaikkei kyseessä olisikaan tuo tauti, niin silti se on jotain kamalaa. Jaffa on niin laiha ja haluton. Voi mitä antaisinkaan, jos se vielä villintyisi ja repisi vaikka tapeetteja…
Siitä kissasta on tullut meille tosi tärkeä, ja ihan kauheita tulee olemaan lähipäivät.