Tänään aamulla oli niin kurja keli että laitoin aasille ja hepalle loimet päälle. Myslillä on joku loimifetissi ja se kävi sitten ihan kuumana kun kaveri oli pukeutunut kolttuun.
Päiväheiniä kun menin viemään niin huomasin aasilla haavan turvassa. Fapsulla oli ilmeisesti pinna palanut orihörhöilyyn. No silloin ei sitten enää satanut, joten päätin mennä ottamaan loimet pois. Portti jäi hiukan raolleen... Fapsu sitten ihan sattumalta liikahti heinäkasaltaan portin suuntaan ja huomasi avoimen portin. Vanhan tuntiponin vaistothan siinä varmaan heräsivät ja oli ihan pakko karata. Ensin se ei oikein tajunnut tilannetta vaan meinas jopa tulla takaisin heinille, mutta sitten se hoksasi että vapaana ollaan. Lähti naapuriin päin, mutta toisin kuin mikätahansa muu hevonen olisi tehnyt, ei mennyt suoraa tietä naapurin pihaan (onneksi) vaan poikkesi tieltä ja lähti umpimetsään laukkaamaan. Ei mennyt pitkälle kun huomasi olevansa yksin, tuli takaisin (tässävaiheessa olin jo kerinnyt käydä hakemassa autosta leipäpussin ja riimunnarukin oli kädessä) ja laukkasi ohitseni. Oli lähdössä talliinpäin tietä pitkin, mutta sieltä tulikin juuri naapurien auto. Tie oli siis tukossa joten se kääntyi meidän pihaan ja pukitteli niin pirusti. Minä rapistelin leipäpussia ja fapsu lähti minua kohti ja laukkasi meidän autojen välistä. Olin niin varma että se pukittaa jompaa kumpaa autoa, mutta ei. Tuli luokseni syömään leipää (riimuahan sillä ei tietenkään ollut päässä, koska niitä ei meillä tarhassa pidetä) ja huokaisi vähän itsekin helpotuksesta kun viritin riimunnarusta nopean varariimun ja talutin sen tarhaan.
Tämä koko episodi kesti varmaan noin minuutin ja naapurin rouvakin kerkisi autosta apuun vasta kun Fapsu oli jo tarhassa.
J katseli episodia sisältä. Oli kuullut voimakasta töminää ja tullut ikkunaan katsomaan mistä katolta putoaa niin paljon lunta että noin iso ryminä kuuluu.
Mun ihana hevoseni! Ei viitsinyt kauaa revitellä vaan tuli mamman ja leipäpussin luokse kiinniotettavaksi. Siitä on tulossa hyvää vauhtia niin kultainen hevonen.

Tämä kuva on otettu joskus muinoin. Kun tuo norsu lähtee yksin liikkeelle niin siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu!


Orin elämä on kovaa!

Oikeastaan mä päätin tänään että Myslistä ei tule siitosorhia vaan ruuna. Se tapattaa vielä itsensä Fapsun kanssa jos se ei lakkaa oreilemasta. On helppo ymmärtää mistä egyptiläisille on muinoin tullut luulo että aasi ei tunne lainkaan kipua, kun katselee aasiorin touhuja. Jos kaveri potkaisee, niin Mysli laittaa vaan silmät kiinni, mutta senttiäkään se ei väistä. Se ei välitä toisen varoitusyrityksistä, eikä siitä että vastustaja on 4 kertaa isompi, vaan jatkaa härkäpäisesti omia touhujaan. Suorastaan raivostuttava. Ja fapsuhan ei tuoksu tammalle, joten minkälainen se olisikaan kun saisi oikeita tyttöjen tuoksuja nenäänsä.
Ruunauspäätös ei ole minulle helppo, olenhan saanut elämässäni olla tekemisissä niin hienon orin, kuin Pässin, kanssa. Ei senkään kanssa aina helppoa ollut, mutta koskaan en olisi sitä antanut ruunata. Persoonallisuus muuttuu niin paljon ruunauksessa että onko mulla oikeus mennä sellaista Myslillekkään tekemään?