Tuo edellinen kirjoitus on tehty jo tänä kirottuna päivänä, eli 16.8.
Sitä kirjoittaessani olin vielä iloinen lomasta ja tietämätön päivän kauheuksista...

Eli päivähän alkoi jo siitä että missasin aasitapaamisen, eli aasi-piknikin08, kun oli työvuoro. Lissu-ponilla alkoi ähkyoireet puolenpäivän maissa. Sinänsä rutiininomaista, pikkuähky, "menkää taluttamaan".
Ähky jatkui vaan, kun itse kävin taluttamassa ponia, huomasin että se kipuili aivan hirveästi alamäkeen kävellessä, ykskaks kaatui suorin jaloin ojaan. Viiden maissa tuli eläinlääkäri letkuttamaan Lissua, letku ei meinannut millään mennä oikeaan osoitteeseen ja Lissulla alkoi tulla jo vertakin nenästä. Kun letku lopulta saatiin mahaan, ihmetteli eläinlääkärikin kun maha oli aivan täynnä, sinne ei mennyt ilmaa saati nestettä juuri yhtään. Kipulääkkeellä poni kuitenkin "parani" hiukan. Vettä satoi kaatamalla.

Päätinpä lähteä käymään kotosalla tässä välissä hoitamassa omat elukat, kun ajattelin että Lissua täytyy vahtia ja taluttaa läpi yön. Lielahden kohdalla autoni sammui vauhdissa, lähti kuitenkin käyntiin, mutta moottoriin oli ilmaantunut jokin pikkuinen sivuääni. Kurvasinkin sitten Lielahteen ja mihinkäs muualle rikkinäisen auton kanssa mennään kun iskän tykö. Iskä löytyi, ja tyly tuomio autolle "ei kovin hyvältä kuulosta". Auto hinattiin mummulan pihaan ja J tuli hakemaan minut kotiin. Hoidin elukat ja lähdin J:n autolla takaisin töihin, missä Lissun kipulääke olikin parahiksi lakannut vaikuttamasta. Vettä satoi edelleen, Lissu parka oli kävellyt monta tuntia, eikä tahtonut jaloillaan enää pysyä kipujen tullessa takaisin. Alkoi näyttää jo aika pahalta ja päivällä käynyt eläinlääkärikin suositteli puhelimessa hevossairaalaan lähtöä. Kuljetusauto oli tietenkin lempäälässä ja kuski lempäälässä ilman vetoautoa. Kuski lähti hakemaan vetoautoa s.niemestä ja vasta sitten hevosautoa lempäälästä. Että tuntui pitkältä ajalta, onneksi vuorossa ollut eläintenhoitaja jäi kanssani yötöihin, yksin Lissua ei enää tahtonut saada ylös makuulta.

Tällä kertaa (viimekesänä oltiin Helsingin hevossairaalassa) lähdettiin kohti Hyvinkään hevossairaalaa. Autossa Lissu pysyi yllättävän hyvin jaloillaan, mutta oli kyllä jo niin kipeä. Oltiin koko matka sen kanssa kopissa kun ei sitä oikein voinut kiinnikkään sitoa, koska oli pelkona että se käy makaamaan.

Aika kipeen näköinen, matkalla sairaalaan.

Sairaalaan päästiin joskus yhden jälkeen yöllä. Lissu kaatuili sairaalan käytävälle eikä tahtonut enää nousta pystyyn. Sitä alettiin melkein heti valmistella leikkausta varten. Otettiin vielä joku vatsanestenäyte siltä varalta että suoli olisi jo puhjennut, silloinhan leikkaus olisi ollut turha. Kipulääkettä annettiin ja Lissu alkoi sitten pysyä vähän paremmin jaloillaan.


Leikkausta valmistellaan.

Meidät passittettiin kotiin sen jälkeen kun ponia alettiin nukuttaa, ei saatu jäädä katsomaan. Puhelinsoitto tuli hiukan ennenkuin olin kotona ennen kuutta aamulla, että leikkaus oli mennyt hyvin, suoli oli ollut täynnä hiekkaa. Komplikaatioiden vaara tietysti aina on suuri leikkauksenkin jälkeen.

Lissu toipui kuitenkin hyvin. Aluksi sen maha ei alkanut heti toimia ja paskaa ei tullut yli vuorokauteen ponista. Sitä jouduttiin letkuttamaan seuraavana päivänäkin vielä, mutta sen jälkeen toipuminen on sujunut hyvin.
Vatsan tähystyksessä löytyi myös lieviä mahahaava muutoksia. Eläinlääkäri totesi niitä olevan neljällä viidestä tähystettävästä. Ei mitään harvinaista kuulemma. Suurin syy on liian harvoin annettava heinä (eli 3 kertaa päivässäkin on täysin riittämätöntä), paras olisi vapaa heinäruokinta.


Selviytyjä kotona eläintarhalla.

Reilun viikon kuluttua saimme hakea Lissun kotiin (vajaan 5000 euron laskun kanssa...) Mukaan tuli tosin 11 kaviokkaalle hiekanpoistolääkitys, kavereille kans.
Lissu joutuu olemaan aika kauan vielä karsinalevossa, talutellaan vain vähän.


Haava on noin hyvännäköinen, tuo turvotuskin on jo nyt häipynyt kokonaan.

Miten ihanaa että se selvisi. Nyt alkaa vaan tiukka mietintä, miten meillä jatkossa heinät syötetään hiekkatarhoissa.