Eilen aamulla Jaffa löytyi keittiöstä takapää halvaantuneena. Eläinlääkäripäivystys oli Parkanossa, Tampereelle eivät ottaneet meitä, koska rehellisesti kerroin missä asumme. Ensi kerralla valehtelen kylmästi. Ajoimme 60 km kissan kanssa eläinlääkäriin, vain istuaksemme tuntitolkulla  odotushuoneessa odotellen kissan luonnollista kuolemaa. Eläinlääkärillä oli juuri saapuessamme alkanut loukkaantuneen koiran leikkaus, jonka arvioitiin kestävän puolesta tunnista tuntiin. Leikkaus kesti ja kesti ja kesti. Ja me odotettiin viimeisiä piikkejä. Niitä ei keritty antaa, kun Jaffa kuoli syliini.

Jaffalla ei onneksi ollut kipuja. Ainakin niin oletan, koska koko matkan se oli mielissään kun sitä siliteltiin ja muutenkin se oli pirteän näköinen silmistään. Vielä saapuessamme eläinlääkäriinkin se nosteli kaulaansa niin että tajusin että leuan alta kuului rapsuttaa. Ihmettelenkin miten se lopulta lähti niin nopeasti. Se alkoi käpertyä sylissäni pienelle mykkyrälle ja sitten se raapaisi muutaman kerran ilmaa ja sähisi, veti viimeisiä henkosia ja nytkähteli lopuksi.

Illalla haudattiin se tuonne omenapuiden ja marjapensaiden tykö. Aamulla lumi olikin jo pettänyt kaiken.

Sateenkaarisillalla