Meillä alpakat eivät asu pihatossa niinkuin melkein kaikkialla muualla. Minä vien ne yöksi talliin ja aamulla taas ulos. Mun mielestä tämäkin toimii hyvin. Samalla tulee käsiteltyäkin niitä joten ne pysyvät aika kesyinä.
Vien aina kaikki kerralla. Yacco kulkee vielä vapaana. Se aiheuttaakin joskus kaaosta kun se jää porukasta vaikkapa katselemaan kissaa tai syömään jotain.
No nyt sitten Santun riimu hajosi, enkä heti kerinnyt sitä korjaamaan. Ajattelin että kyllä kai se tulee porukan mukana. Ja niinhän se tulee. Ilman riimua täysin omalla paikallaan jonossa. Ja riimun korjaus on sitten jäänyt ja jäänyt. Yleensä aasia pidetään tapoihinsa kangistuneena, mutta mun mielestä alpakat on vielä enemmän sellaisia. Mun on otettava esimerkiksi ne kiinni ulkona täysin samassa järjestyksessä joka päivä. Joskus olen ottanut väärässä järjestyksessä ja eläimet menee ihan sekaisin eikä kukaan anna enää kiinni. Asiat täytyy tehdä niin kuin on aina tehty. Jos tarhamatkalle ilmestyy vaikkapa joku vieras ämpäri, niin se on pelottava.
Kuitenkin alpakat pitävät paikanvaihdoksista. Ne ovat aina innoissaan kun muutetaan joko Särkkään keväällä tai meille syksyllä. Näyttelyissä ne ovat olleet kuin kotonaan.

Näin sitä mennään tarhailemaan. Santtu ja Syltty, poika ja isä.

Juuli, ja toi yksi toikkaroi tuolla jossain. Yacco on rohkea seikkailija, välillä sillä ei ole mitään kiirettä lauman perään. Mutta tulee sitten kyllä täysiä perästä, kunhan ennättää riennoiltaan.


Ja ruokien anto on aika taiteilua. Täytyy antaa nopeasti kaikille omat kupit turvan eteen, sillä jos ne ehtivät tulla kaikki hamuamaan kuppeja käsistäni, joku sylkee varmasti. Ja jos joku sylkee, on kaikkien ruokahetki pilalla. Saattaa olla niin että kukaan ei enää koskekaan ruokaansa jos sylki haisee. Ja jos joku sylkee niin että sitä sylkeä lentää oikein kuppiin, niin sitten se kupillinen on kaatiskamaa. Siihen ei kosketa edes seuraavana päivänä.