Jospa saisi näin kauniin sisustuselementin keittiöönkin...
Tuo nuori kääpiökochi alkoi munia ja oli pakko värkätä nopeasti joku pesä sille. Kori löytyi navetan seinästä, siinä oli kesällä kukkanen. Vähän ahdas, mutta kelpasi kanalle hyvin. Tuo munii niin pieniä munia että niistä voisi saada uuden myyntivaltin; puolikas muna. Joskus nimittäin johonkin leivontaohjeisiin tarvii vain puoli munaa ja muniahan on tosi vaikea puolittaa että saa tasaisesti keltuaista ja valkuaista. Tässä vastaus siihenkin probleemaan.


Oltiin sitten telkkarissa ja radiossa. Netissä on kanssa videota, kuvia ja tekstiä TUOLLA.
Siellä on alpakoilla väärät nimet, ne on varmaan katsottu mun päivittämättömiltä eläinsivuilta. Ne ovat tietenkin Yacco ja Yasmi (ei Santtu).



Mysli pitää artesaaniompelijan kiireisenä. Näin paljon on loimituksesta illalla jäljellä. Aamulla päälle on laitettu viltti, jonka päälle tuo fleeceloimi ja vielä kaulakappale. Kolmas loimi tänä talvena tossa kunnossa.
 Näin se homma etenee: Aluksi muutama reikä -> Teija korjaa. Sitten vähän enemmän reikiä -> Teija korjaa taas. Ja sitten tulee se ilta kun ei ole enää mitään korjattavaa -> Teija ostaa uuden loimen. En raaski enää ostaa mitään kalliita ulkoiluloimia kun ne rikotaan yhtä nopeasti kun noi fleeceloimetkin.
Fapsu ei ole syyllinen, sitä ei loimien nypläys kiinnosta. Mutta aasi kiusaa hevosta niin kauan että saa sen hermostumaan ja sitten on loimet riekaleina. Aasi on siis oppinut käyttämään hevosta apuna loimien riisumisessa. Loimettomina päivinä aasi ei härnää hevosta.


Kaksipäinen kana.
Tipu voi hyvin. Pian saattaa tulla kyllä ongelma kun äiti on kääpiö- ja lapsi jättirotua. Ei mahdu enää kohta kunnolla siiven alle.

Olen vähän kehräillyt Ansa-lampaan villaa. Kudonnassa tehdään kaulahuivia ja ajattelin kutoa huivini tuolla langalla.
Kaksi kaunista luonnonväriä... (lankojen alla on ennen joulua kudonnassa kutomani villashaali)


...eivaiskaan. Toinen vyyhti on pesty ja toinen pesemätön. Hiukan likaista villaa... ei toki paskaista, vaan niin rasvaista että siihen on jäänyt pölyä aivan mahdoton määrä. Ansa-lampaalla on vanhemmiten tullut joku outo häiriö että sen iho pukkaa lanoliinia aivan hirveästi villaan. Valkoista lammasta ei valkoiseksi uskoisi. Ja kun särkässä pölyää niiden aitaus niin mahdottomasti kesäkuivalla.

EN KOSKAAN pese villoja ennen kehruuta. Viimeisillä lammasmarkkinoilla joku stadilaiskehrääjä oli tuntenut olonsa vieraaksi, kun oli joutunut minun viereeni "perinnepuolelle". Luin myöhemmin netistä kuinka hän ei koskaan edes karstaa villaa, eikä ainakaan likaista. Tilaa netistä valmiita kalliita topseja kehruuseen. Ja oli tuntenut olonsa vieraaksi sitten kun tämmöinen maalainen veti pussista haisevia villoja karstaukseen ja siitä edelleen Pinsiöläiseen perinnerukkiin.
Mulle heräsi siitä paljon ajatuksia jälkeenpäin. Oon luullut että koska käsinkehrääjiä on kuitenkin niin vähän suomessa tällähetkellä, että automaattisesti sitä on täysin samalla aaltopituudella jos harrastaa näinkin harvinaista perinnetaitoa. Mutta eihän se niin mene. Koska kehruu kasvattaa koko ajan suosiotaan alkaa tietenkin heti näkyä eri "koulukuntia".
Mulle on kehruussa kaikki kaikessa se, että saan jalostaa jonkun tuotteen alusta asti täysin itse. Ja teen itse joka ainoan työvaiheen ja tiedän minkä eläimen villaa on missäkin ja tunnen eläimen henkilökohtaisesti jne. Siksipä mua ei haittaa villojen likaisuuskaan, koska tiedän mitä se lika on ja villoista nenääni tulee vain hyvää eläimen tuoksua (eikä se ole p.skanhaju).
En kirveelläkään uhaten viitsisi tuhlata niitä työtunteja joita kehruu vaatii, ulkomailta tilattuun merinotopsiin.
Oletan esim merinotopsin syntyneen näin: Lammas syntyy, siltä silvotaan peräpää (Jos haluat tietää mitä tuo silpominen tarkoitaa katso linkki. Varoitus! Älä katso jos et halua nähdä eläinrääkkäystä. Mulesing). Lammas elää muutaman vuoden ja se keritään joitakin kertoja. Sitten se lastataan laivaan 100 000 muun lampaan kanssa ja viedään irakiin, jossa sen kärsimykset lopetetaan kaulasuonet auki vetämällä ja se päätyy ruokapöytään.
Sitten sen "ihanan pehmoiset villat" käsitellään ja pestään kaikenmaailman myrkyissä, jotta kaikki hajut ja rasvat saadaan pois. Ehkäpä se vielä vaikka värjätään kauniin väriseksi. Sitten se villa kiertää monia välikäsiä ja päätyy lopulta sievässä pussissa topsina suomalaiseen postilaatikkoon, ja maksaa maltaita.
Topsi= karstattu villapötkö

On se vähän eri kun saa mennä omaan navettaan ja hiki pinnassa tapella kieppuvan alpakan kanssa ja tuntien uurastuksen jälkeen saa pussillisen villaa.

Ja pienen  rönsyilyn jälkeen palataan aiheeseen Ansa-lampaan villat:
Lika lähti langasta fairyllä, ja lopputulos on aivan taivaallisen pehmeää. Ikävä sanoa, mutta se on pehmeämpää kuin yhdenkään meidän alpakan villa... Tai no, lampaan ja alpakan villa on erilailla pehmeää. Ilmeisesti se, että tuo villa on suorastaan uinut lanoliinissa, tekee siitä todella pehmeän. Mutta kaikkea lanoliinia ei saa ilman kemikaaleja pois, joten kun vein lankavyyhdit ulos pakkaseen niin se rasva jähmettyi ja langasta tuli rautalankaa. Ikävä ominaisuus kaulahuivissa...
Keitin sitten vettä ja laitoin villat kiehuvaan veteen ja sain aika suuren osan lanoliinista pois.

Loppu rasva saa jäädä, sehän vain hoitaa ihoa sitten valmiissa tuotteessa.

Kaikki hevoseläimet piti rekisteröidä viime vuoden puolella EU:n määräyksestä Hippoksen rekisteriin. Enpä tietenkään jättänyt sitä viime tippaan...
Tai kyllähän mä tilasin tunnistajan jo joulukuun alussa, mutta hän oli kiireinen ja yksi tulo peruuntuikin lapsen sairastelun vuoksi. No tänään hän sitten tuli. Myslihän meni rekisteriin aasiyhdistyksen kautta, mutta sillekkin laitettiin siru tänään.
Mua harmitti jo etukäteen kun tiesin ettei Fapsu pääse rekisteriin vuonohevosena sen vuoksi että maahantuoja tai ensimmäinen omistaja suomessa ei ole viitsinyt sitä ajallaan rekisteröidä. Ajattelin että tilastoksi menee. No oli sitten vielä siitäkin surkeampi vaihtoehto, e-rekisteri. Sinne ei tule edes nimeä hevoselle. Vain tunnistenumero ja mikrosiru. Ja sinne ö-mappiin mun hieno vuonohevoseni sitten päätyi, vaikka suvut ja kaikki on tiedossa, ja vielä rahaakin tästä ilosta saa pulittaa ihan kivasti.
No sinänsä asialla ei ole merkitystä, koska Fapsua en aio ikinä myydä, viedä näyttelyyn, saati kilpailla, mutta kyllähän se ottaa pattiin (kiltisti sanottuna).

Fapsu kilttinä miehenä seisoi sirutuksessa ja tunnistaja sanoi, "oho tuleepas paljon verta". Ja tosiaan lattialle alkoi tippua verta siihen malliin että olisi saatu verinäytteitä vähän enemmänkin.
Myslille etsin rain scaldin runtelemasta niskasta ruvettoman kohdan ja siru saatiin sinne. Mysli hiukan hätkähti paksua piikkiä, mutta hyvin meni eikä siltä tullut verta yhtään.


Fapsu uuden vuoden aattona (kuvakulma lihottaa , oikeasti se on laihtunut vyötärönympärysmittausten mukaan ainakin 50 kg kesästä)

Mysli samana päivänä

Kyllä aasi on sitten viisas! Se osaa lukea jopa omistajansa ajatuksia! Olen jo pitkään halunnut opettaa aasille tempun missä se noukkisi tavaroita ämpäriin ja siitä sitten edetä siihen että se laittaa koripallon koriin. Mysli laittaa nykyisin aina tavarat jotka unohdan karsinan reunan päälle, sinne vesikuppiinsa. Harjoja siellä on aika usein ja sitten näitä mamman haskoja ja tumppuja.


Mun loppiainen meni muuten tallin siivouksessa. Kaikki piti olla aika vimpan päälle kun yleltä tultiin eilen kuvaamaan Särkän eläinten talvenviettoa. No eihän esim. alpakan syljen tahraamia seiniä talvella voi pestä, joten kuvista tuskin kukaan huomaa että mulla meni kuitenkin hela dagen tallin ja kanalan suursiivouksessa.
En tiedä koska tulee ulos enkä sitä ohjelma-aikaa suuremmin mainosta, niin ihmeellistä tekstiä suustani välillä tuli haastattelua jännittäessä. Jälkeenpäin sitä keksisi paljonkin fiksua sanottavaa, mutta kun kamera on 50 cm päässä naamasta ja kysymyksiä satelee, niin sitä ei oikein kaikki ajatukset aina pysy koossa. Myös Säijässä käytiin kuvaamassa ponien ja muitten talvielämää.
Sen verran voin paljastaa että paikallisuutisissa sitä kai näytetään, ei ne kyllä ihan varmoja vielä ollut. Täyteohjelmaa, joka tulee ulos silloin kun ei muuta ajankohtaista ole. Ja radioonkin saattaa tulla ja kai nettiinkin sitten.
Ennen musta oli kivaa nähdä oma pärstä lehdessä tai tv:ssä eläinten kanssa, mutta nykyisin voisin mielummin jättää jo väliin nämä hommat.

Aika kylmiä ilmoja pidellyt... Nytkin -25 c. Huomisen jälkeen kai pitäisi helpottaa. Joku -10 tuntuu lähes kesäkeliltä tämän jälkeen. Satakertaa mieluummin kuitenkin tämä kuin kurakelit. Enkä voi jättää kehumatta mainiota talliani, jossa ei ole tarvinnut kertaakaan vielä lämmittää ja lämpötila pysyy plussan puolella vaikka hevonen ja aasi ulkoilevat vähintään 8 tuntia päivässä. Fapsu sen tilan melkein yksin lämmittää, muut eläimet eivät juuri lämpöä tuota.
Fapsu on varautunut talvikeleihin todella paksulla talvikarvalla. Jotkut ennustaa säitä hevosten karvoista, ja nyt olisin voinut ennustaa minäkin, Fapsu nimittäin kasvatti nopeasti hyvin paksun turkin ja melko ajoissa jo joskus loka-marraskuussa. Se tietää kylmää talvea karvoistaennustajilla.
No se karvapeite on niin paksu että Fapsu hikoilee sisällä vaikka lämpötila on vain vähän plussan puolella. En silti kykenisi jättämään sitä yöksi ulos pihattoon.
Kissa ei ole käynyt moneen päivään ulkona ja sitten sitä tekemistä täytyy keksiä sisällä. Telkkarin luonto-ohjelmat ovat hyvää ajanvietettä näin kylminä talvipäivinä.

Biisonien "rykimä-aika" on mielenkiintoista katsottavaa Snikun mielestä.

Sniku osallistuu virtuaalisesti karhujen hyönteisten etsintään vuorilla.

Aamulla oli tämmöinen ihanuus kanalassa.


Eilen se oli tässä vaiheessa

muna säröllä, ja sisällä kova piipitys. Yöllä se oli sitten kuoriutunut. Hautojana kääpiökochi mutta poikanen on puhdas sussex, minun ensimmäinen sussex-kasvatti! Toivottavasti säilyy hengissä. Ei nyt ihan paras kuoritumisaika kun pihalla paukkuu kauheat pakkaset. Kääpiökochi on kuitenkin hyvä emo ja toivottavasti huolehtii hyvin tästäkin poikasesta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Meillä ruokitaan pikkulintuja ja aika usein niitä lentelee myös päin talon ikkunoita. Joskus löytyy sitten ruumiitakin, mutta melko usein kuuluu vain tömähdys ikkunassa ja ketään ei näy maassa eikä missään. Pari viikkoa sitten kuului aamulla vähän isompi tömähdys. Hetkeä myöhemmin olin aamukahvilla ja maasta ponnahti keinun päälle istumaan pieni pöllö. Varpuspöllöksi varmistui lintukirjasta.
Jätti komean kuvan naamastaan ikkunaan.