Mikään ei ole niin tyhmää kuin blogi, jota päivitetään 2 kertaa vuodessa... Yritän parantaa tapani :) 

Kylmää on piisannut, mutta on tämäkin parempi kuin se jouluun asti kestänyt vesikeli. Tallissa pysyy lämpötila plussan puolella pelkästään eläinten lämmöllä vaikka isot elikot ovatkin aina päivät ulkona. On se vaan hyvä talli, tai navetta, kun se on rakennettu rinteeseen niin että kaksi seinää on maan alla, se kyllä auttaa tuossa lämpötilan säätelyssä sekä kesällä että talvella. Ja sitten mulla on se ihana uusi kanala, jonka J eristi paksummilla seinäeristyksillä kuin mitä meidän talossa on... Sielläkin on riittänyt yksi patteri, joka on ihan pienesti päällä. Ilmanvaihtokanavatkin olen joutunut sulkemaan vain yli 20 asteen pakkasilla kokonaan.

Jade on alkanut vaihtaa maitohampaita, ja on nyt ihan vampyyrin näköinen kun vain alakulmahampaat törröttävät.


Alpakat sopivat hyvin Hämeenkyröläiseen maalaismaisemaan! Yacco, Jade ja Yasmi männyn alla.


Alpakkaryhmä 2 menossa tarhaan. Juuli ja kakara menevät edeltä vapaana ja minä ja Syltty tullaan perässä.


Janette viihtyy yhä edelleen paljolti isänsä kanssa.


Näin ihana nuori neiti Pörröpää on Janetesta tullut!

Joulunavaus oli Särkänniemessä ensimmäisenä adventtiviikonloppuna. Vielä ensi viikonloppuna Särkässä on tapahtumaviikonloppu, joten kannattaa tulla vilkaisemaan... Ohjelmaa voi tarkastella Särkänniemen sivuilta.

Marsut vein jo toista kertaa askartelemaani marsujen piparikylään. Ne asustelevat siellä taas loppiaiseen saakka. Marsuillakin on hyvä muisti, ja koska ne nyt olivat siellä jo toista kertaa, ne muistivat heti että täällähän oli ihanaa eivätkä piilotelleet aluksi ollenkaan, niinkuin viimevuonna, vaan alkoivat heti nautiskella olkipatjaan sukeltelusta ja lattialämmityksen päällä pötköttelystä.



Ekana viikonloppuna paikalla olivat myös vuohet. Eläintarhan vuohilaumaa edusti Nasu, Piglet ja Roo, kutut kolmessa polvessa.





Viime lauantaina ja sunnuntaina paikalla olivat kainuunharmaslampaat Laku ja Tikka. Kuvassa Laku.



Delfinaariossa menee ihana joulunäytös, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.





Meidän Pixie-ponikin osallistuu omalla panoksellaan joulunäytökseen, sillä se kuljettaa Tap-karhun painavine laukkuineen jokaiseen esitykseen.





Muuten Pixie toimii talutusponina, ja sillä voivat pienet lapset ratsastaa, mutta aina ennen delfinaarion joulunäytelmää puemme sille valjaat ja kärryt ja kuljetamme vilkkaan karhun näytökseen. Johanna taluttaa Pixietä. Poni on käyttäytynyt kuin unelma. Varmaan kaikki meidän muut ponit olisivat ihmetelleet ja säikkyneet karhua ja muutenkaan ne eivät juuri viihdy ilman hevosseuraa missään, mutta Pixie on ollut niin hienosti molempina viikonloppuina.

Joulupukki on yrittänyt laskeutumista Näsinneulasta jo molempina lauantaina, mutta kovan tuulen vuoksi ei ole voinut laskeutua. Varmaankin yrittää laskeutumista vielä ensi lauantaina. Nämä kuvat ovat viimevuodelta kun pukki laskeutui Neulasta. On aika hurjannäköistä touhua!





Hyvää itsenäisyyspäivää!

Heinäkuussa Nasua pyydettiin esiintymään Herra Heinämäki -elokuvaan . Nasu otti haasteen vastaan ja kuvauksissa Kangasalla reissasimme peräti 4 kertaa. Nasun rooli oli olla tilan vuohi ja nökötellä vanhanaikaiseen tyyliin liekassa talon pihalla. Nasu ei ole koskaan ennen ollut liekassa, mutta viisaana vuohena se oppi nopeasti kuinka liekassa toimitaan. Se ei siis turhia riuhtonut tai riekkunut kun oli muutaman kerran tajunnut narun pituuden. 
Toisella kuvauskerralla se kirmasi suoraa päätä tolppansa juureen ja jäi odottelemaan päivän haasteita.





Nasu tutustui paikalla melkoiseen määrään huippunäyttelijöitä, kaikki kävivät vuorollaan nasua taputtelemassa. Ja Munamiehenkin kanssa tuli vaihdettua ajatuksia ja määkäisyjä. 

Muitakin eläinnäyttelijöitä paikalla oli. Oli komea suomenhevonen, kanoja ja sikoja. Siatkin ottivat kuvaukset melko rauhallisesti.


Matkalla tapahtui sellaistakin hassua, että yhdellä reissulla noin 50 metriä ennen kuvauspaikalle kääntymistä M huomasi repsikan paikalta tien vieressä laiduntavan valkoisen shettiksen. Minäkin sen sitten huomasin ja jotenkin se nopealla silmäyksellä puidenkin katveesta näytti perin tutulta hahmolta. Ajatukset loksahtivat paikalleen, meidän vanha Muumi-ponihan muutti Kangasalle. Olisiko se tosiaan nyt laitumella juuri kuvauspaikan vieressä? Olihan se!
Muutamia tekstareita vaihdettiin Muumin omistajan kanssa ja niin me lähdimme Nasu mukanamme kävellen katsomaan Muumia kun kuvauspaikalla ei ollut vielä kaikki valmiina.


Jouduimme luopumaan Muumista muutama vuosi takaperin koska sillä oli merkillinen yskä. Se alkoi voida aina todella huonosti kun se muutti Eläintarhalle, talvet menivät ihan terveenä. Se oli todella merkillinen yskä, koska se vaikutti aivan puhkurilta, mutta puhkuritan ovat yleensä kesällä parempia kuin talvella. Muumilla oli päinvastoin. Kerran se sai aivan järisyttävän yskänkohtauksen kun Eläintarhalla levitettiin uusia hiekkoja aitauksiin. 
Arvelin että Muumi voisi kuitenkin elää jossain muualla tervettä elämää, koska kyseessä ei ollut puhkuri ja keuhkot oli tutkittu klinikalla  ja terveiksi todettu. Uusi omistaja on eläinlääkäri ja hän teetti Muumille allergiatestit ja sieltähän se vika löytyi. Poni oli allerginen mm. hiekkapölylle ja joillekin siitepölyillekin.