Mysli alkoi käyttäytyä kevään tullessa aina vain orimaisemmin ja alkoi olla jo vaaraksi itselleen. Ehkä viimeinen niitti oli se kun naapuriin muutti 1v vuonohevostamma ja sen ihanaiset tuoksut kantautuivat Myslin sieraimiin. Mysli luuli ilmeisesti tuoksujen olevan Fapsusta lähtöisin ja jahtasi sitä lähes tauotta.
Yacco-alpakka ruunattiin täällä kotona ennen Särkkään vientiä ja se tuntui niin siistiltä ja vaivattomalta operaatiolta että uskaltauduin viimein tilamaan ajan Teivon hevosklinikalta. Ajan sain vasta kolmen viikon päähän, ja sen jälkeen päivämäärä 8.6. kummitteli mielessä ja minua pelotti. Aasien ruunauksista kuulee välillä mitä karmaisevampia tarinoita kun aasit ovat meinanneet vuotaa kuiviin ruunauksen jälkeen ja taistelleet hengestään.
No minun aasini ruunattaisiin erittäin asiantuntevassa paikassa ja nukutettuna ja haavat suljettaisiin huolella, lohduttauduin.

Viimeistä iltaa orina.

Iskä lähti minun kanssani viemään Mysliä Teivoon. En ole kuljetellut Mysliä mihinkään tänne tulonsa jälkeen, mutta autoon menoa oli kyllä harjoiteltu runsaasti ja se sujuikin hienosti. Matkustus sujui yhtä hienosti ja perille päästiin hyvin.
Perillä Mysli karjui heti ensimmäisen ravurin nähdessään ja ravihevoset olivat ihmeissään karjuvasta pitkäkorvasta.




Päästiin aika nopeasti sisään klinikalle (yleensä siellä saa odotella pitkään ) ja Mysli sai sitten rauhoittavaa suoneen. Antoi pistää tosi nätisti ja olin jo kotona ajellut karvat siitä kaulasta kun Myslillähän oli vielä talviturkki silloin.
Mysli sai vähän lisää nukutusainetta ja vietiin pehmustettuun kaatohuoneeseen. Sinne en päässyt mukaan enkä nähnyt miten Mysli leikkauspöydälle hinattiin, mutta leikkausta sain mennä seuraamaan ja tältä se näytti leikkauspöydällä hetken kuluttua.

Leikkaus ei kestänyt kauaa. Mysli sai jalkoväliinsä valkoisen tamponin.

Tässä Mysli on heräämishuoneessa. Herääminen kesti aika kauan ja sen jälkeen kun se vihdoin pääsi jaloilleen, se tärisi. Tärinä oli kuulemma lihastärinää. Pikkuhiljaa tärinä loppui ja hoippuvan aasin talutin ulos klinikalta. Olo oli Myslillä kuitenkin sen verran reipas että jaksoi jo karjaista ensimmäiselle näkyneelle ravurille oikein kunnolla.
Hetki odoteltiin ja lastattiin Mysli autoon. Menin tulomatkaksi sen seuraksi koppiin kun olo oli hiukan horjuva vieläkin.

Kotona Fapsu oli hiukan huudellut kaverinsa perään ja ihmetellyt sen puuttumista, ja koska se hirnui, yltyi konserttiin se naapurin vuonohevostamma ja kolme ihan meidän rajalle laitumelle tullutta suomenhevosta. Muutama päivä täällä huudeltiin sen jälkeen aika paljon.

Mitään hoitoa ei haavalle tarvinnut tehdä, siinähän oli se tamponi päällä. Uloskin sai laittaa heti seuraavana päivänä. Erotin Fapsun ja Myslin kuitenkin omille laitumilleen, koska arvelin Myslin hyppivän Fapsun selkään samantien ja pelkäsin haavojen repeilevän. Mysliä harmitti erilliset aitaukset .
Viikon päästä sain ottaa tamponin pois, se oli kiinni muutamalla tikillä. Alta paljastui epämääräinen ruttukasa ylimääräistä ihoa. Haava näytti hyvältä. Tamponin poisoton jälkeen alkoi nestettä kerääntyä tyhjiin pusseihin, mistä oli varoiteltukin. Neste kuitenkin poistui eikä tarvinnut lähteä takaisin klinikalle sitä poistattamaan.
Kaikki näytti paranevan hyvin, kunnes alkoi nämä heinäpoudat ja kova helle.
Mysli ilmeisesti hätisteli paarmoja jalkovälistään hampailla ja haavan toinen reuna repesi hiukan. No tietäähän sen paljonko avonaisessa haavassa on näillä keleillä kärpäsiä. Haava tietysti alkoi tulehtua. Yritin ensin letkutella haavaa ja puhdistella sitä ja levitin Frantsilan maanmainiota tervapihkasalvaa siihen. Aluksi tuntui että haava rupeentuu hyvin, mutta sitten helteet vaan jatkuivat ja alkoikin näyttää taas huonommalta. Kävin lopulta eilen kyselemässä klinikalta ohjeita ja sain antibioottikuurin Myslille, haavaa tulee puhdistella laimennetulla betadinella ja terrapoly-salvaa sivellään päälle. Letkutuksestakaan ei ole haittaa.
Katsellaan nyt miten paranee, Mysli syö Oriprimit hyvin kun sekoitan ne kivennäisen joukkoon. Muuten Mysli on parantunut hyvin, mutta ei se vielä kovin ruunamaiselta vaikuta. Ne on vielä erillään Fapsun kanssa kunnes haava todella paranee.

Pikkuhiljaa aion taas tännekin palailla.
Heinät on tehty (naapurissa), Mysli on ruunattu, Alpakkavauva on syntynyt, Cindy on Hyvinkäällä, Muumi on myyty ja kaikenlaista muutakin merkittävää on tapahtunut.

Tässä on suloinen Jade yhden päivän ikäisenä

Aloitan vanhan kertauksen, eli kolme viikkoa sitten oli Hevosmessut pirkkahallissa, ensimmäiset laatuaan. Aasiyhdistys oli kutsuttu mukaan ja särkän aasit edustivat lajiaan perjantaina ja sunnuntaina. Lauantaina oli aasiyhdistyksen puh.johtajan omat aasit paikalla.
Aasit kiinnostivat monia ihmisiä ja oli mukava huomata että ne kiinnostivat aika lailla samanlaisia ihmisiä kun itsekin olen. Moni kysyi sopiiko aasi issikan tai vuonohevosen seuraksi omaan kotitalliin. (Eli kategorisoisin itseni ja nämä muut ryhmään sunnuntaipuskaratsastelijat.) Sopiihan se!

Hevosten shiatsuhieroja halusi pitää shiatsu näytöksen aasin kanssa. Sanni pääsi näytöseläimeksi ja pitikin kovasti hieronnasta, tai se oli enimmäkseen aku-pisteiden painelua ja sivelyä ja venyttelyä. Otin joitakin akupisteitä muistiin ja kokeilin samaa kotona Myslille. Mysli rakastaa shiatsua!

Sanni shiatsu-hoidossa.

Sitten tuli aasien kavioita katsastamaan kengättömäthevoset.fi. Tulivat ihan vain mielenkiinnosta kuvaamaan aasien kavioita, mutta sainpa hävetä silmät päästäni kun särkän eläinten kavioista ei löytynyt yhtäkään tervettä kaviota kuvattavaksi. Valkoviivat oli hävinneet kuulemma sienen seurauksesta. No, nuo valkoviivan sienet on kyllä hyvin yleisiä suomen oloissa ja varsinkin aaseilla joiden kavioiden pitäisi olla kuivemmissa olosuhteissa kun suomalaisella kuraisella pellolla. Kyllä ne kaviot paranee taas kesällä kun on kuiva hiekkatarha.
Ilokseni voin todeta että Myslillä on terveet kavionpohjat vaikka tarha on tälläkin hetkellä aika kurainen.

Messuilla olisin olettanut näkeväni enemmän itse hevosia. Hevosia oli vain näytöksissä ja talutusratsastuksessa ulkona, mutta mitään maatalousnäyttelyn kaltaista eläinnäyttelypuolta ei messuilla ollut. Ainoastaan aasit ja minihevoset olivat sisällä aitauksissa näytillä. Toivottavasti ensi vuonna mukaan lähtee enemmän näytteilleasettajiakin. Näytöksiä oli paljon, mm. vuonohevosnäytös.

Tuo pystyharja yhdistettynä jytkyyn hevoseen, oih. Hivelee ainakin mun silmää!

Mimmi, Sanni ja Niffe olivat kuin viilipyttyjä aitauksessaan. Niin kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Maneesiinkin uskalsivat mennä kerrasta, ja muutenkin käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti.
Kaisan kuvia tapahtumasta on tuolla.


Hyväntuulinen varoituskyltti


Elmeri ja Fanny. Elmeri on iso aasi.


Jopo ja Elmeri olivat paikalla lauantaina.


Minihevoset pääsivät karauttelemaan maneesiin lopuksi.

On ollut aika huikua nyt maaliskuun loppu ja huhtikuun alku. Onneksi nyt tulee pääsiäinen jotta voi pitää vielä kunnon loman ennen eläintarhan kevätkiireiden aloitusta.
Ensin oli hevosmessut tampereella, jossa oltiin aasiyhdistyksen puolesta kolme päivää. Sitten oli alpakkayhdistyksen kehruukurssi johon olin lupautunut opettajaksi. Ja nyt viikonloppuna oli tallipihalla lammasmarkkinat, jossa oli kehruutreffit lauantaina ja sunnuntaina pidin yksikseni kehruunäytöksiä koko päivän.
Samoina viikonloppuina olisi ollut myös alpakka- ja aasiyhdistysten vuosikokoukset, sekä sylkycup4, jotka jäi nyt sitten väliin.
Kerron pikkuhiljaa kaikista tapahtumista kuvien kera.
 
Näin ihanat virpojat minua virpoivat!


Tästä lähdetään!
Olen aloitellut pikkuhiljaa eläintarhan työt ja tältä näytti kun aloitin (tai tässä oli jo vähän lumet sulaneetkin). Nyt on jo melkein paljas maa ja pääsiäisen jälkeen aloitellaan kunnolla työt. Kyllä se tästä! Uskomattomalta tosin tuntuu että noin kuukauden päästä tässä kuvassa jo vihertää, eläimet on aitauksissa ja kaikki paikat on siivottu moneen kertaan, on maalattu, korjattu, kirottu ja naurettu.

Tänään sain Tuulalta sen alpakkahuivin johon kehräsin itse langat. Loimi on kaupasta ostettua alpakkaa, musta möykkylanka on Joonatanin babyvillaa ja ruskea on Yaccon vauvavillaa kampalangaksi kehrättynä. Hapsut on vielä sitomatta, lisään niihin vielä ruskeaa itsekehrättyä että tulee muhkeat.
Huivi on luonnossa ihanampi kuin kuvassa, oli taas tosi vaikea kuvata kun ulkona on liikaa valoa ja sisällä liian vähän. Noi punaiset tietenkin puretaan pois kun hapsut sidotaan.

Ja tuossa penkillä on eilen kehräämääni rose greytä Sylvesterin villoista (puolet valkoista, puolet ruskeaa).


Tässä on Sylvesterin satulavillaa ruskea, rose greytä Syltystä, ja musta on Joonatanista. Sain tuollaisen keritsinkoneen millä saa nättejä keriä vyyhdeistä.

Laitoin viikko sitten hautomakoneeseen 20 munaa, pääasiassa chabojen munia, mukana on myös muutama kääpiökochin muna jotka on 95% varmuudella tyhjiä kukon vanhuuden vuoksi, ja sitten on Einarin ja bankiva-kanan risteytysmunia muutama. Olin vähän hätäinen, niinkuin aina innostuessani, ja laitoin munat koneeseen ja vasta sitten aloin etsiä ohjeita netistä. Eka vuorokausi oli lämpötila liian alhainen, joten voi olla että tyrin koko satsin. Eilen kuitenkin yhdessä munassa näkyi läpivalaisussa verisuonia, muut näyttivät tyhjiltä. Katotaan nyt sitten miten käy.


Tallissa on kanssa yhdet kanivauvat laitettu alulle. Leijonanharjaskani Peppi ja minun oma Boris (puoliksi leijonanharjas) ovat olleet viikon päivät yhdessä onnellisesti. Kauniita pörrökaneja siis luvassa.